Saarna ristinkumartamisen sunnuntaina Lohjalla

Ristinkumartamisen sunnuntai on suuren paaston keskikohta.

Eteemme on kannettu Herran risti muistuttamaan siitä, että paaston lopussa meitä odottaa sekä ristin että ylösnousemuksen pääsiäinen.

Kuulimme päivän evankeliumissa (Mark. 8:34–9:1) apostoli Markuksen tallentaman kertomuksen Jeesuksen seuraajilleen antamista ohjeista.

Jeesus kehottaa evankeliumissa ottamaan ristin ja seuraamaan häntä (Mark. 8:34). Tuo risti meillä kaikilla jo on.

Risti on meidän sydämiimme tai otsaamme laitettu ”Hengen sinetti” (2. Kor. 1:22 ja Ilm. 3:12) mutta myös ”ruumissamme olevat Jeesuksen arvet” (Gal. 6:17).

Sinetti ja arvet viittaavat yhtäältä kasteessa saamaamme Pyhän Hengen kuolemattomuuden lahjan sinettiin mutta toisaalta myös siihen tosiasiaan, että maallisen ruumiimme täytyy kerran kokea kuolevaisuuden kohtalo.  

Elämämme on taistelua elämänuskon säilyttämisen ja kuolevaisuuden myöntämisen kanssa. Risti on välttämätön molempien asioiden ymmärtämiseksi.

Kristuksen opetuslapsina elämän pelastaminen merkitsee arvovalintoja. Niistä tärkein on se, että emme häpeä uskoa ja tunnustaa ihmiseksi tulleen Jumalan ristinkuolemaa voitoksi.

Pyhä Johannes Krysostomos on pukenut ristin voiton paradoksin sanoiksi: ”Näen Sinut ristillä ja kutsun Sinua Kuninkaaksi”.

Risti on osa Vapahtajan ilosanomaa.

Kuten tämän päivän hymneissä ja rukouksissa sanotaan, risti on ”anteeksiantamuksen, maailman uudistumisen, säteilevän voiton ja paratiisin” merkki.

Ristinkumartamisen sunnuntain hymnit kertovat vertauskuvin siitä, miten Jeesuksen risti varjeli jo Vanhan testamentin aikana Jumalan profeettoja ja kansaa: Mooses kohotti Siinain erämaassa käärmeen, hän voitti Iisakin pojanpojan Amalekin sotajoukon ja jakoi Punaisenmeren ristin voimalla.

Ristin ja ylösnousemuksen yhteys on kirjattu myös uskontunnustukseemme: ”ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu”.

Ylösnousemus ja risti kulkevat jumalanpalvelusteksteissä koko kirkkovuoden ajan rinnakkain.

Vuoden jokaisen sunnuntaiaaton vigiliassa laulamme ”Sinun ristillesi me kumarramme, oi Kristus, ja Sinun pyhää ylösnousemistasi veisuille ylistämme” ja luemme ”Kunnia olkoon, Herra, Sinun kunnioitettavalle ristillesi ja ylösnousemuksellesi”.

Ristin ja ylösnousemisen yhteys on tärkeää sen vuoksi, että ymmärtäisimme, miten ristillä kärsinyt lunastaja ja ylösnoussut Vapahtaja on yksi ja sama persoona – Jumalan ainokainen Poika.

Luonnon kiertokulussa talvea seuraa aina kevät ja yötä päivä.

Valon Jumalalle sen sijaan tarvittiin historiassa vain yksi risti.

Tuosta tapahtumasta kirkko jatkaa kiittämistä Kristuksen toiseen tulemiseen asti.

”Sinun ristillesi, me kumarramme Valtias, ja Sinun pyhää ylösnousemistasi ylistämme.”

15.3.2009