Saarna pyhien esi-isien sunnuntaina Kuopiossa

Kristuksen syntymäjuhlan edellä on kaksi valmistussunnuntaita.

Ensimmäinen, jota nyt vietämme, on nimeltään pyhien esi-isien sunnuntai. Toinen, ensi sunnuntaina vietettävä, on nimeltään pyhien isien sunnuntai.

Tänään muistellaan Vanhan testamentin patriarkkoja ja profeettoja Adamista Johannes Kastajaan.

Ensi sunnuntaina taas kuullaan Matteuksen evankeliumin ensimmäinen luku, jossa luetellaan Jeesuksen esi-isät Abrahamista Joosefiin.

Siinä, missä ensi sunnuntaina luettavan nimilistan takaa löytyvät kaikki mahdolliset ihmiskohtalot ja synnit, jotka Herra otti kantaakseen, ovat tämän sunnuntain muistelun kohteena ne Vanhan testamentin pyhät, jotka ovat julistaneet maailmaan tulevasta Messiaasta.

Näiden Vanhan testamentin merkkihenkilöiden joukkoon kuuluvat ensimmäinen marttyyri, paimen ja uhraaja Aabel, joka elämällään ennusti Kristuksesta, todellisesta marttyyristä, ylipaimenesta ja uhrinkantajasta sekä Melkisedek, joka kuvasi ennalta Kristuksen pappeutta. Patriarkka Abraham taas oli isän malli ja Iisak puolestaan lapsen ja uhrin kuva.

Näiden merkittävien henkilöiden kautta koko Vanha testamentti julistaa Kristuksen syntymää, elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta. Siksi näin joulun alla kirkko muistuttaa meitä näistä patriarkoista ja profeetoista, jotka elämällään julistivat Jumalan ihmiseksi tulemista vuosisatoja ennen Herramme syntymää.

Pyhien esi-isien sunnuntain jumalanpalvelustekstit puhuvat myös profeetta Danielista ja kolmesta hurskaasta nuorukaisesta tulisessa pätsissä. Heidän juhlaansa vietetään aina lähellä esi-isien sunnuntaita eli 17. joulukuutta.

Profeetta Danielin ja kolmen hurskaan nuorukaisen kertomus kuvaa pyhää Kolminaisuutta, kuoleman voittamista ja ylösnousemusta. Heidän kärsimyksensä viittaa myös palavaan, mutta tulessa kulumattomaan pensaaseen, mikä taas on Neitsyt Marian ja neitseellisen synnytyksen kuva.

Profeetta Danielin kertomuksesta ilmenee myös se, että kolmen nuorukaisen kulkiessa vapaasti tulisessa pätsissä heidän kanssaan oli joku neljäs, jota Raamattu kutsuu jumalolennoksi. Kirkko selittää Jumalan Pojan olleen nuorukaisten kanssa, niin kuin Hän on aina siellä, missä ihmiset kärsivät.

Päivän evankeliumi (Luuk. 14:16–24) ei suoraan liity pyhien esi-isien teemaan. Tekstin suurten pitojen järjestäjä, meidän taivaallinen isämme, on ikuisuudesta asti halunnut kutsua meitä, lapsiaan, Isän kotiin, Jumalan valtakuntaan.

Tuon kutsun Jumala on esittänyt kaikkina aikakausina ja jo vanhan liiton aikana. Pyhät esi-isät kuulivat sen ja vastasivat sanoilla ja teoilla. Heidän toimintansa marttyyreinä, pappeina ja profeettoina oli paitsi vastaus Jumalan kutsuun, myös Hänen valtakuntansa tekojen tuomista tähän maailmaan.

Tämä on lopulta kaikista tärkein asia: Jumalan valtakunnan todellisuus tässä ajassa ja tässä maailmassa. Taivasten valtakunnan suuri hääjuhla vielä odottaa meitä täyteydessään, mutta siitä juhlasta me todistamme jokaisessa liturgiassa viettäessämme ehtoollista.

Kristus syntyy maailmaan tuodakseen tuon valtakunnan luoksemme ja noutaakseen meidät sinne sisälle.

Kristus syntyy maailmaan ollakseen meidän jokaisen vierellä kärsimysten ja surujen hetkellä.

Kristus syntyy maailmaan tehdäkseen Vanhan testamentin ennustukset tosiksi.

16.12.2012