Saarna pyhän profeetta Elian juhlana Iisalmessa
Profeetta Elian Tisbeläisen elämästä kerrotaan Vanhan testamentin Kuningasten kirjassa. Elia on Johannes Kastajan ja Mooseksen ohella profeetoista suurimpia. Hänen muistopäivänsä, Iljan praasniekka, on siksi suuri juhla.
Kirkon perinteessä Elia liitetään usein Johannes Edelläkävijään. Tästä syystä Luukkaan evankeliumin alussa sanotaan Johanneksesta: ”Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten” (Luuk. 1:17).
Profeetat Elia ja Mooses olivat läsnä Kristuksen kirkastumisessa Taaborin vuorella: ”Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa” (Mark. 9:4).
Mooses, Elia ja Johannes Kastaja ovat Vanhan ja Uuden testamentin yhteisiä todistajia Messiaasta, Kristuksesta. Siksi laulamme päivän troparissa Eliasta: ”Profeettain pylväs, Kristuksen tulemisen toinen edelläkävijä”.
Näin profeettaa ylistetään tämän juhlapäivän kontakissa, jonka on kirjoittanut 500-luvulla hymnirunoilija Romanos Melodos:
”Profeetta ja Jumalan suurten tekojen edeltänäkijä, jalomaineinen Elia! Sinä olet sanallasi sadepilvet kohottanut. Rukoile puolestamme ainoata ihmisiä rakastavaa”.
Elia esitellään kirkkomme perinteessä rukoilemisen esikuvana. Elian esimerkki rukoilemisesta, Jumalan tahdon etsimisestä, on ollut malli lukemattomien kirkon pyhien elämälle.
Vanha testamentti kertoo, miten Elia asettui Karmelin vuorella maahan nöyryyttä ilmaisevaan asentoon ja painoi päänsä niin alas, että kasvot olivat lähellä polvia.
Tässä Elian rukousasennossa kilvoittelivat myös tuhannet pohjoisen erämaaisät kuten Sergei Radonežilainen ja Serafim Sarovilainen. Niin rukoilivat myös Novogrodin suuret pyhät Varlaam Hutynilainen ja hänen oppilaansa Antoni, Dymskin järven luostarin perustaja, jonka ikoni ja pyhäinjäännös on kunnioitettavanamme tässä pyhässä temppelissä.
Kysymys ”kuinka rukoilla oikein?” on edelleen ajankohtainen. Me ortodoksit emme tässäkään asiassa etsi vastausta muualta kuin kirkon traditioista.
Tärkein ohjeista on tämä: Älkää miettikö, mitä rukoilette, rukoilkaa niillä sanoilla, jotka kirkko on teille antanut. Toisin sanoen rukoilkaa kirkon kielellä; psalmeilla, pyhien Basileos Suuren, Johannes Krysostomoksen, Andreas Kreetalaisen, Kosmas Jerusalemilaisen ja Germanos Konstantinopolilaisen kirjoittamien rukousten sanoilla.
Kirkon rukousten henki johtaa meidät siihen rukoukseen, jonka puhdistamana löydämme hiljaisuuden ja siinä Pyhän Hengen läsnäolon.
Jumalaa etsi myös kunniallinen ja jalo profeetta Elia. Näin hän sen löysi:
”Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle” (1. Kun. 18:11–13).
Hiljaisuudesta ja tyvenestä profeetta löysi Herran. Tuota rauhan henkeä etsivät Elian jälkeen kirkon pyhät ja sitä pyydämme myös me yllemme tänään.
”Oi Jumalan profeetta, Sinä elit maan päällä kuin ruumiiton enkeli ja nyt taivaassa iloitset yhdessä taivaallisten voimien kanssa. Kaitse meitä, jotka Sinulle veisaamme, oi autuas” (Kanonin 9. veisu).
20.7.2017
