Saarna Pyhän Nikolaoksen juhlana Helsingissä
Vietämme tänään rakastetun ja kunnioitetun pyhän Nikolaoksen muistoa sekä Suomen itsenäisyyspäivää.
Pyhä Nikolaos toimi 300-luvulla piispana Myran kaupungissa, nykyisen Turkin alueella.
Kuten monista muistakin pyhistä, myös pyhästä Nikolaoksesta tiedämme historiallisesti varsin vähän, mutta silti häntä kunnioitetaan laajasti kristittyjen keskuudessa ympäri maailmaa.
Pyhyyden kriteeri ei olekaan historiallinen tunnettuus, vaan se hengellinen kokemus, joka elää kristittyjen keskuudessa.
Pyhälle Nikolaokselle kristillisyydellä ja sen todeksi elämisellä oli tärkeä merkitys. Kunnioitamme pyhää Nikolaosta kunnianimellä "ihmeidentekijä", sillä hänen kauttaan Jumala teki ihmeitä.
Tunnemme kertomuksia, joissa rukouksen ja palvelemisen kautta Nikolaos oli Jumalan toiminnan välikappale. Häntä pidetään muun muassa köyhille ja vähävaraisille nimettömänä tehtyjen lahjoitusten antajana ja siten myös joululahjaperinteen esikuvana.
Voimme siis todeta, että Pyhä Nikolaos on meille ennen kaikkea esikuva pyyteettömässä ja toisten puolesta uhrautuvassa rakkaudessa.
Elämme joulupaaston aikaa ja valmistaudumme lähestyvään Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaan. Pysähdymme nyt pyhän Nikolaoksen muiston äärellä ja ammennamme hänen esimerkistään lisävoimia paaston tielle.
Ortodoksisessa elämässä Kristuksen ylösnousemus ja paasto kulkevat käsi kädessä. Paaston tulisi olla meille aikaa, jolloin pyrimme katsomaan elämäämme ylösnousemuksen näkökulmasta. Pyrimme tekemään valintoja pelastuksen kannalta elintärkeiden ja elämälle vähemmän merkityksellisten asioiden välillä.
Kristittyinä olemme tehneet valinnan seurata Kristusta ja etsiä ylösnousemusta, mutta elämän täyteydessä on helppoa horjahtaa sivupolulle. Paasto auttaa meitä korjaamaan elämämme suuntaa ja palaamaan takaisin Jumalan ja lähimmäistemme yhteyteen.
Paastoon keskeisesti kuuluvia asioita ovat rukous- ja jumalanpalveluselämän vahvistaminen, sovinnon tekeminen sekä lähimmäisten auttaminen ja palveleminen.
Kiireiseen ja stressaavaankin elämään voimme löytää rauhaa läheltämme eli kirkon rukouselämästä ja jumalanpalveluksista. Kehotankin kaikkia erityisesti nyt paaston aikana osallistumaan tavallista useammin kirkkomme jumalanpalveluselämään.
Paaston aikana pyrimme yksinkertaiseen elämäntapaan siksi, että meille jäisi aikaa ihmissuhteidemme hoitamiseen ja rahaa toisten auttamiseen. Päämääränämme on oltava rakastava yhteys lähimmäisiimme ja tässä antamamme aika on kallein lahja mitä voimme antaa.
Aineellinen lähimmäistemme auttaminen lähellä ja kaukana on myös osa paastoa.
Suokoon Kaikkivaltiaan Jumalamme meille rauhallisen paastonajan Vapahtajamme syntymäjuhlan edellä.
Saarna Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä 6.12.2010
