Saarna pyhän Gregorios Palamaksen sunnuntaina Mikkelissä
Suuren paaston toinen sunnuntai on omistettu pyhälle Gregorios Palamakselle.
Pyhä Gregorios Palamas oli 1300-luvulla elänyt munkki, teologi ja Tessalonikan arkkipiispa. Gregorios meni nuorena veljiensä kanssa Athokselle rukouksen ja kilvoittelijan elämän oppiin.
Hänestä tuli hesykasti, jolla tarkoitetaan hiljaisuuteen, sisäiseen rauhaan ja rukoukseen keskittyvää kilvoittelijaa.
Gregorioksen aikana Itä-Rooman alueella vaikutti munkki Barlaam Kalabrialainen, joka väheksyi hesykastista perinnettä.
Barlaam pyrki järkeilyn kautta määrittelemään Jumalaa, kun taas Gregorios korosti rukouksesta löytyvää Jumalan tuntemista.
Gregorioksen ja Barlaamin välinen kiista laajeni ja johti kahden kirkolliskokouksen koollekutsumiseen Konstantinopoliin vuosina 1341 ja 1347.
Niissä molemmissa vahvistettiin Gregorioksen opetuksen ortodoksisuus.
Gregorioksen opetuksessa korostuu Jumalaan yhdistyminen ihmiselämän päämääränä, joka on pohjimmiltaan Pyhän Hengen armovoiman toimintaa.
Osallisuus tästä luomattomasta kirkkaudesta ei ole vain hengellinen tavoite. Gregorioksen mukaan ihmisen ruumis ei ole vihollinen, vaan ystävä kirkkauteen johtavalla kilvoittelun tiellä.
Suuren paaston toisena sunnuntaina ortodoksisen kirkon perinne kunnioittaa pyhää Gregorios Palamasta erityisesti tasapainoisen elämän esikuvana.
Hänen opetuksessaan keskiössä ovat paitsi rukous, myös luomakunnan aineellisuuden ja hengellisyyden välinen yhteys.
Paaston tie on tämän tasapainon opettelua ja kokonaisuuden vahvistamista. Paastoamme välttäen tiettyjä ruokia ja tehden maahankumarruksia ohjataksemme ruumistamme kohti Jumalaa.
Hiljennymme pidempiin ja yksinkertaisempiin rukouksiin herkistääksemme sielua Jumalan kohtaamiseen. Samalla ruumiillinen harjoitus palvelee hengellisyyttä ja sielun kauneus jalostaa ruumistamme.
Pyhä Gregorios Palamas opastaa meitä kilvoittelun matkalla seuraavasti:
”Käytännön kilvoituksella kilvoittelija puhdistaa tekonsa, tiedolla älynsä ja rukouksella mietiskelynsä. Näin hän päätyy sydämen ja mielen täydelliseen, todelliseen ja pysyvään puhtauteen. Sitä ei kukaan ole saavuttanut muutoin kuin tulemalla täydelliseksi käytännön kilvoituksessa, sitkeästi harjoittelemalla sekä syventymällä jumalallisten asioiden katseluun ja sen synnyttämään rukoukseen.” (Filokalia IV)
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Gregoriosta yhtenä merkittävimmistä teologeista.
Pian hänen kuolemansa jälkeen suuren paaston toinen sunnuntai nimettiin hänen muistolleen.
Sen kautta suuressa paastossa nousee esille teologian oikea merkitys eli Jumalan tutkiskeleminen sanojen, mutta ennen kaikkea rukouksen ja askeesin kautta.
4.3.2012
