Saarna palmusunnuntaina Pyhän Nikolaoksen katedraalissa Kuopiossa
Herran Jerusalemiin ratsastamisen juhla, palmusunnuntai, aloittaa uuden ajan Kristuksen kuninkuuden historiassa.
Ennen tätä päivää Vapahtaja oli kieltänyt opetuslapsiaan kertomasta kuka hän on. ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa” (Matt 16:17) ylisti Kristus Pietaria, joka ei ollut paljastanut Jumalan Poikaa muille.
Tähän päivään asti Jeesus oli liikkunut kävellen. Nyt Hän ratsastaa aasin varsalla.
Tähän asti Jeesus oli kieltäytynyt kiitoksista. Nyt Hän kuuntelee ylistyshuutoja ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!” (Matt. 21:9).
Kysymykset Kristuksen kuninkuudesta saavat vastauksensa tässä Jerusalemiin ratsastamisen juhlassa.
Kuulimme juhlan sanoman vigilian katismatroparissa: ”Kaikki kansat, kiittäkää Herraa, sillä taivaan Kuningas saapuu aasinvarsan selässä kärsimään vapaaehtoisesti ja kukistamaan kuolemallaan kuoleman”.
Kuningas saapuu tänään Jerusalemiin aloittaakseen uuden kuninkuuden ajan. Kristus itse sanoo siitä ensi perjantaina Pilatukselle sanoin ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta” (Joh. 18:36).
Uuden, nöyrän ja kärsivän kuninkaan persoonaa kuvaileva ennustus on Jesajan kirjassa: ”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta” (Jes. 42:3).
Kristus suri Jerusalemiin ratsastaessaan kaupunkilaisten sokeutta. Jerusalemin asukkaat eivät tienneet sitä, että Jumala ei osoittaisi Kristuksessa kuninkuuttaan maallisen vallan merkein: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty” (Luuk. 19:42).
Myös tässä toteutuu Jesajan ennustus: ”Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi -- ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi” (Jes. 6:10).
Kirkossa kuuluu tänään kuitenkin toinenkin Vanhan testamentin kohta: ”Iloitse tänään, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa” (Sak. 9:9).
Palmusunnuntai tropari puhuu juhlasta ilmaisulla: ”Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemukseen”. Tuo luottamus on toista kuin niiden jerusalemilaisten, jotka liittyivät Jeesuksen tuominneiden kirjanoppineiden joukkoon.
Tästä lain kirjaimen kuolettavasta voimasta meitä varottaa myös apostoli Paavali: ” Kristus on saanut meissä aikaan luottamuksen Jumalaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi” (2. Kor 3:5–6).
Jerusalemiin ratsastaneen Vapahtajan taivaallisen kuninkuuden ymmärtämisen avain on kyvyssä erottaa toisistaan henki ja kirjain, valo ja varjo.
Tätä Jumalan tahdon seuraamisen lahjaa rukoilimme myös me, kun siunasimme eilen virpovitsat: ”Kun Hän tuli vapaaehtoisiin kärsimyksiin Jerusalemiin, silloin pimeässä ja kuoleman varjossa istuva kansa otti käsiinsä puiden lehviä ja palmunoksia, noita voiton merkkejä, joilla se ennalta kuvasi ylösnousemusta.”
Siunatut virpovitsat ovat meille voitonmerkkien symboleja. Niillä siunatessamme toisiamme todistamme uskomme palmusunnuntain kanonin sanoin: ”Herra on Jumala ja Hän ilmestyi meille. Viettäkäämme juhlaa ja iloiten tulkaa ja ylistäkää Kristusta, sekä palmunoksat käsissä veisatkaamme ja huutakaamme: Siunattu on Hän, joka tulee Herran, meidän Vapahtajamme, nimeen.”
9.4.2017
