Saarna Nikean metropoliitan Johanneksen muistopalveluksessa Turussa
Pian on kulunut vuosi rakkaan veljeni ja kanssapalvelijani esipaimen Johanneksen siirtymisestä tästä ajasta ikuisuuteen.
Ortodoksiseen perinteen mukaan muistamme edesmenneitä läheisiämme rukouksissa ja pyydämme heitä kantamaan rukouksia puolestamme.
Rukous on vuoropuhelua ja yhteyttä, joka ylittää kuoleman tuoman rajan ja eron toisistamme. Vaikka rukouksen vaikutus jää ihmiselle salatuksi, voimme olla vakuuttuneita siitä, että kantamamme rukoukset yhdistävät meitä elävän Jumalan kanssa.
Me rukoilemme ja muistelemme nyt sinua esipaimen Johannes.
Muista sinä puolestasi seisoessasi kuolemattoman Kuninkaamme ja Jumalamme edessä meitä, täällä maan päällä vielä kilvoittelevia ja taistelevia kanssapalvelijoitasi, sukulaisia ja ystäviäsi.
Pyhä Johannes Damaskolainen kirjoittaa hautajaisveisussaan: ”Sinun rakentavasta käskystäsi olen saanut alun ja olemuksen, sillä tahtoen kokoon panna minut eläväksi olennoksi näkymättömästä sekä näkyväisestä luonnosta sinä muodostit ruumiini maasta, mutta sielun annoit jumalallisella eläväksi tekevällä puhalluksellasi. Sen tähden, oi Kristus, saata palvelijasi lepoon elävien maahan ja vanhurskaitten asuntoihin.”
Ihmisinä alkuperämme on sekä maasta että Jumalasta. Ihmeellisessä luovuudessaan Jumala on rakentanut meistä jokaisesta ainutlaatuisen luomuksen, mikä ei toistu missään toisessa luodussa. Ihmisen luonnollinen elinpaikka on Jumalan yhteydessä, johon Luojamme kutsuu meitä takaisin ja jota kohti pyrimme elämämme kilvoituksessa.
Muistamme sinua esipaimen Johannes oman aikasi uskollisena kirkon palvelijana ja esipaimenena.
Jumala soi sinun palvella pitkään työlläsi ja toiminnallasi kirkkoamme. Elämässäsi seurasit kilvoituksen tietä varmana siitä, että se vie sinua ja johtamaa laumaasi lähemmäs Jumalaa.
Usko ylösnousemukseen tekee meistä kristittyjä. Läheisten hautaaminen ja muisteleminen ylösnousemuksen toivossa perustuu Kristuksen pelastustyöhön.
Pyhä Johannes Krysostomos kirjoittaa: ”On totta, että me yhä kuolemme kuten ennen, mutta emme jää olemaan pysyvästi kuolemassa, ja se ei silloin tarkoita kuolemaa.”
Kristuksen ylösnousemus on se ihmeellinen tapahtuma, joka mursi kuoleman lopullisuuden ja teki siitä portin ikuiseen elämään Jumalan valtakunnassa.
Elämämme päämäärä on siis elämä Jumalan yhteydessä. Näin siksi, että Kristus itse muistuttaa, että ”ei Hän (Jumala Isä) ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.” (Luuk. 20:38).
Etsimme ikuista elämää, emme yksin, vaan osana rakastavan Jumalan yhteisöä ja luottaen siihen, että sinä veljeni ja kanssapalvelijani esipaimen Johannes olet saanut levon elävien maassa ja vanhurskaiden asunnoissa.
Ole iäti muistettu, sinä autuuteen kutsuttu ja aina muistettava esipaimen metropoliitta Johannes.
18.6.2011
