Saarna marttyyrien Floroksen ja Lauroksen juhlana Pielavedellä
Arkkipiispa Leo
Saarna marttyyrien Floroksen ja Lauroksen juhlan liturgiassa Pielaveden Taipaleen kylässä 17. elokuuta 2014
Huom! Sunnuntain tekstit
1 Kor 4:9-16, Mt 17:14b-23a
Vietämme tänään tämän tsasounan juhlaa, praasniekkaa.
Rukoushuone on pyhä paikka. Se on jumalanpalvelukselle ja rukoukselle omistettu koti - paikka, jossa ikuisuus ja ajallinen todellisuus kohtaavat. Pyhäkkö on juuri se keskeinen tila, joka kutsuu ihmisiä kohtaamaan Jumalan ja toisensa. Kun Kristus on temppelin perusta, se kestää. Tällä viitataan Kirkkoon, jonka Kristus perusti; kirkkoon, joka on ikuinen ja uskontunnustuksen sanoin yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen.
Tässä ajassa, maan päällä rakennetut temppelit eivät rakennuksina ole ikuisia, mutta ne kestävät kuitenkin useiden sukupolvien ajan ollen monille ihmisille pyhiä paikkoja, joissa rukoillaan ja koetaan Jumala-yhteyttä. Näin on myös tämän rukoushuoneen kohdalla.
Tänä päivänä kuulee monien ihmisten sanovan, että Jumalan kohtaaminen ja hengellinen kokeminen tapahtuu helpoimmin yksinäisyydessä, esimerkiksi luonnon keskellä, ei siihen kirkkorakennuksia tai jumalanpalveluksia tarvita. Tällä perusteella kirkon kynnys on todellakin kasvanut korkeaksi monille ihmisille.
Tarvitaanko hengellisen elämän kannalta siis kirkkorakennusta? Ortodoksinen perinne korostaa voimakkaasti hengellisyyden yhteisöllistä luonnetta. Ihminen ei ole vain yksinäinen persoona vaan hänen tulee olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa lähimmäisiinsä ja Luojaansa. Näin ollen hengellinen elämä ja Jumalan kohtaaminen voivat olla aidosti mahdollisia nimenomaan yhteisönä.
Tässä ajassa Jumalan kohtaaminen on tehty mahdollisimman helpoksi meille ihmisille juuri kirkkorakennuksessa. Ehkä jonkinlaisena vertauskuvana voisi olla koulurakennus: oppimista voi toki tapahtua kaikkialla, mutta koulurakennus on suunniteltu ja varustettu niin, että siellä oppiminen olisi mahdollisimman tehokasta.
Kirkkorakennusta voidaan lähestyä monella eri tapaa. Joillekin se voi olla vain rakennus monien muiden joukossa. Joku toinen voi nähdä pyhäköissä kulttuurihistoriallisen tai sosiologisen ulottuvuuden. Arkkitehtuuri, kirkkotaide tai rakennustekniikka voi kiehtoa kolmatta. Neljäs näkee jotakin muuta.
Kaikki nämä lähestymistavat ovat sinänsä tärkeitä ja arvostettavia. Perimmäinen kirkkorakennuksen tarkoitus voidaan kuitenkin ilmaista sanoilla ”Jumala on meidän kanssamme!” Tätä totuutta pyhäkkö ihmiskäsin tehtynä rakennuksena pyrkii ilmaisemaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.
”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen (Ef. 2:20-22).”
Tämä rukoushuone on pyhitetty marttyyri Florokselle ja Laurokselle. Nykyisen Albanian alueella Illyricumin provinssissa asuneet veljekset olivat taitavia marmorin käsittelijöitä ja kirkon rakentajia. He kieltäytyivät tekemästä jumalpatsaita. He myös tuhosivat pakanajumalien patsaita ja saivat sen vuoksi kuolemantuomion. Floros ja Lauros olivat Jumalaa pelkääviä miehiä. Me rukoilemme heitä tänään troparin sanoin:
”Floros ja Lauros, urheat kilvoittelijaveljekset, Jumalisten tapojen seuraajat, te olette ylistäneet Kristusta ja vaeltaneet marttyyriuden polun. Sen tähden me ylistämme ja huudamme: Oi pyhät, päästäkää meidät kaikesta hädästä!”
Olkoon Pyhien marttyyrien Floroksen ja Lauroksen rukoukset kanssamme tänään ja tulevina päivänä.
