Olet täällä

Saarna liturgiassa Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraalissa

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.

Tässä jumalanpalveluksessamme Kuopiossa Pyhän Nikolaoksen katedraalissa pysähdymme nyt sen evankeliumin ääreen, jossa Jeesus puhuu kylvövertauksessaan elämästä Jumalan valtakunnassa.

Kirkkokuntamme elämässä tämä päivämme on suuri juhlapäivä ortodoksisten kanttoriemme viettäessä liittonsa 70-vuotisjuhlaa luonamme. Kanttoriemme juhlakuoro laulaa tässä palveluksessamme.

Suomalaisessa ekumeniassa tämä päivä on yhteinen teemapäivä, jonka asiana on rukous ja toiminta kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen lähetystyön ja yhteisen todistuksen puolesta.

Maatamme ja kansaamme on tämän viikonvaihteen alkaessa järkyttänyt Vantaan Myyrmäen onnettomuus. Tapahtuman uhrit, henkensä menettäneet, räjähdyksessä vammautuneet ja heidän kaikkien omaisensa ovat mielessämme ja esirukouksemme kohteina.

Jeesus puhuu vertauksissaan Jumalan valtakunnan salaisuuksista. Eikä hän puhu salaisuuksista vertauksin siksi, että hänen puhettaan olisi vaikeampi ymmärtää, varmaankin päinvastoin. Jeesus puhui niin siksi, että hänen kuulijansa tuntisivat esillä olevat asiat oman jokapäiväisen elämänsä todellisuuden kautta. Jeesuksen puhetavan muodossa asiat on helppo muistaa.

Kukin omalla tavallamme muistamme mekin ja jopa hyvinkin tämän kylväjä-opetuksen, vaikka emme kaikki itse maanviljelijöitä olisikaan. Jeesuksen esitystapa on siitäkin mielenkiintoinen, että se pakottaa pohtimaan asiaa omakohtaisesti vaikkapa hakien vastausta tuosta kylväjän roolista tai siemenen olemuksesta tai maaperän ominaisuudesta käsin.

Kun tunnemme kasveja, niin tiedämme, että hyvinkin pienessä siemenessä on uskomattoman suuri kasvun voima. Jumalan sanan siemenen voima on maailmoja mullistava. Niin on Jeesuksen itsensä julistaman sanan vaikutus ja niin on hänen opetuslastensa, häneen uskoviensa ja koko Kirkon julistuksen merkitys.

Ekumeenisena lähetyspäivänä katsoen ponnisteluihimme tässä Kirkon olemukseen kuuluvassa työssämme nähden inhimilliset heikkoutemme siinä näemme kuitenkin sen voiman, joka tulee Jumalalta ja sen vaikutuksen, joka häneltä tulee ja hänestä puhuu.

Kirkkojen yhteisen työn tärkein mahdollisuus on yhteinen julistaminen. Julistettavana on yhteinen evankeliumi yhteiseksi pelastukseksi. Jos tahdomme, niin kuin Kristus tahtoo, että me yhtä olisimme, niin me yhdessä julistaisimme. Lähettihän Jeesuskin opetuslapsiaan matkaan ei yksin vaan toisen kanssa yhdessä. Väärällä tavalla keskenään kilpaileva todistus on ristiriitaista ja vaikeasti uskottavaa.

Tällä ekumeenisella lähetyspäivällä tahdotaan luoda ystävyyttä yli kilpailevien leirien raja-aitojen. Sitten kun lähetyksen ystävät tekevät itsensä ystäviksi toisilleen, tulee kristillinen lähetystyö uudella tavalla uskottavaksi koko maailmalle.

Niin kuin maanviljelijöinä tiedämme, niin myös lähetystyössämme tunnemme, että kaikki jyvät ja siemenet eivät tuota, mikä mistäkin syystä, hyvää satoa tai kypsää hedelmää. Evankeliumissa on kuitenkin kysymys ihmisestä. Ihmisten kohdalla hedelmän tuottaminen on hengellisen elämän ja kilvoituksen seuraus ja todiste. Vain kärsivällisyydessä ja uskollisuudessa ihminen kantaa hedelmää. Se vaatii paljon kestävyyttä ja paljon aikaa.

Laulu jumalanpalveluksessa ja kaikissa kristittyjen kokoontumisissa on julistusta niin kuin Raamatun lukeminen ja siitä puhumalla opettaminen, niin kuin ikonitaide ja kirkon kuvataide kaiken kaikkiaan.

Tänään kiitämme kirkossamme Jumalaa laulun lahjasta ihmisille ja niitä ihmisiä kirkkokuoroissamme, jotka tuota lahjaansa jalostavat ja kehittävät yhteiseksi iloksemme ja myös yhteyden luomisen välineeksi, sillaksi ihmiseltä toiselle, kirkkokunnalta toiselle uskovalle yhteisölle. Ilmentäköön kirkkolauluamme aina ilo, olkoon se viime kädessä julistusta ihmisenä eläneestä, iloinneesta ja kärsineestä Kristuksesta, kuoleman voittaneesta Vapahtajasta.

Muistaen menetyksiämme, eläen mukana lähimmäistemme tuskassa, surussa, epätoivossakin, rukoilemme kaikkien Vantaan Myyrmäen uhrien puolesta ja kaikkien kärsivien puolesta. Rukoilemme parantumista henkisistä ja fyysisistä haavoista ja vammoista, rukoilemme anteeksiantoa ja luottamusta turvalliseen huomiseen meillä ja muualla.

Rukoilemme, että Herra antaisi tästä ajasta temmattujen

Kunnia olkoon Sinulle, Kristus, meidän Jumalamme, meidän toivomme, kunnia Sinulle.

Aamen.

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi