Saarna Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarissa
Kristuksen syntymäjuhlaan jouluun johtava paasto on alkanut.
Tämän päivän evankeliumijaksossa erästä miestä nimitetään hulluksi. Ilmaus on hyvin voimakas, mutta ainakin ymmärtämätön tuo vertauksessa kuvattu rikas mies oli. Hän ei ymmärtänyt kiittää Jumalaa saamistaan lahjoista: sadosta ja rikkauksista. Sen sijaan hän oli peloissaan ja huolestunut, kuinka kykenisi mahduttamaan aittoihinsa vielä koko sen vuotisen satonsa ja muun omaisuutensa. Jos hänellä olisi ollut sydäntä lähimmäisiään kohtaan, hän olisi voinut ruokkia sadollaan monia nälkäisiä ja köyhyyden ahdistamia.
Vertauksessa kuvatun miehen ymmärtämättömyys näkyy erityisesti siinä, että hän ei ymmärtänyt mikä on sielu. Tämän voi käsittää hänen sanoistaan: "Syö, juo ja nauti elämästä!" Ihmisen sieluhan ei tarvitse ruokaa ja juomaa, mutta ruumis tarvitsee sitä elääkseen.
Pohtikaamme nyt mikä on sielu, ettemme rikkaan miehen tavoin tekisi samaa virhettä kuin hän.
Mikä on sielu? Siihen on vaikea vastata yksiselitteisesti, sillä se on näkymätön, mutta sen toiminta on näkyvää. Sielu on elämä, joka on jokaisessa ihmisessä. Sielu on ihmisessä oleva olemassaolon hengellinen elementti.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan: "Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen" (1. Moos. 2:7).
Pyhät isät tulkitsevat, että Jumalan henkäys, jolla ihmisen sielu syntyi, oli Pyhän Hengen toimintaa. Sielu ei rakentunut Pyhän Hengen toiminnasta, mutta sijoittui Pyhän Hengen avulla ihmiseen.
Sielu, joka meillä on Jumalalta, muodostaa yhdessä ruumiin kanssa Jumalan kuvan. Siinä on ihmisyyden suuruus. Aurinko on loistava, mutta se ei ole Jumalan kuva. Kukat tuoksuvat ja lumoavat kauneudellaan, mutta ne eivät ole Jumalan kuvia. Vain ihmisellä on arvo olla Jumalan kuva. Ja sielussaan ihminen kääntyy Jumalan puoleen, jonka kuvaksi hänet on luotu. Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Aivan kuin Jumala on kolmipersoonainen, niin myös sielumme, joka on luotu Hänen kaltaisekseen, muodostuu järjestä, kyvystä ilmaista itseään ja eläväksitekevästä hengestä. Ihmisellä on ruumis, jossa sielu toimii ja eläväksitekevä henki, joka tekee ruumiin eläväksi.
Pyhä Gregorios Palamas opettaa, että koska ihmisellä on sielu, hänellä on järki, itsensä ilmaisemisen kyky ja eläväksitekevä henki, jotka yhdistymällä ruumiiseen tekevät sen eläväksi ja muodostavat ihmisestä Kolmiyhteisen Jumalan kuvan.
Ihmisen lankeemus on siinä, että hän etääntyy Jumalasta ja kääntyy aineellisen, kielletyn hedelmän puoleen ja kuvittelee tulevansa Jumalan kaltaiseksi maistamalla sitä ja elämällä siitä. Sellainen oli myös päivän evankeliumin rikkaan miehen synti. Hän ajatteli: "Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, ja nauti elämästä!" Kuinka ymmärtämätön rikas mies olikaan?
Ettemme lankeaisi samaan virheeseen, emmekä joutuisi kärsimään samaa hätää kuin evankeliumikertomuksen rikas mies, meidän on muistettava sieluamme, joka on luotu Jumalan kuvaksi ja että meidän sielumme lepää vain Jumalassa. Se ei saavuta lepoa eikä onnea rikkauksista.
Sitä kaikkea oli rikkaalla miehellä, mutta rikkaudet eivät antaneet hänelle lepoa ja onnea vaan tekivät hänet vain levottomaksi. Rikkaus toi hänelle onnettomuutta ja ennen kaikkea erotti hänet Jumalasta, joka on luonut ihmisen.
Kun ponnistelemme ja rukoilemme, ottakaamme vastaan aina sielussamme Jumalan armo, sillä jos erkaannumme siitä, kuolee omatuntomme.
Jumalan armon lahjat ovat läsnä myös tässä pyhässä liturgiassa. Täällä Kristus on keskellämme. Täällä saamme osallistua Kristuksen ruumiista ja verestä. Tämä on todellinen rikkautemme.
Näin meillä on aarteemme Jumalassa ja Jumalan luona, ei ainoastaan ja ensisijaisesti maassa, maailmassa, kestämättömissä arvoissa, aineellisissa rikkauksissa.
Opettakoon joulupaasto meitä ymmärtämään missä turvamme on.
