Olet täällä

Saarna Kuopion yliopiston lukuvuoden avajaisjumalanpalveluksessa

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.

Ortodoksisen kirkon perinne liittää kirkkovuotemme ensimmäiseen päivään tapahtuman, jonka mukaan Jeesus meni, kuten hänellä usein oli tapana juutalaiseen synagoogaan ja nousi siellä lukemaan edellä kuulemamme tekstin.

Jokaisessa uudessa tilanteessa, joka kohdallemme annetaan, on kutsu korkeampaan, odotus johonkin parempaan, toivo täydellisemmästä hyvästä. Tämä kaikki edellyttää kuitenkin meiltä jotakin. Jeesus sanoo: ilman minua ette voi mitään tehdä. Hän esittää meille toistuvasti tämän kutsun korkeampaan. Kirkkovuoden alku on sellainen uusi tilanne, jossa voimme pysähtyä ja ajatella edessämme olevia mahdollisuuksia.

Dimitri Rostovilainen, tunnettu hengellinen opettaja, sanoo kirjassaan Hengellisen elämän aakkoset: Olet tämän maailman matkalla - kulje eteenpäin. Olet tämän maailman taistelukentällä - taistele. Olet ohimenevillä markkinoilla - osta. Varo, ettet palaisi alastomana ja tyhjänä ikuiseen kotiisi.

Aloitamme siis kirkkovuotta ja samalla uutta lukuvuotta. Sen mittainen aika on hyvin huomattava osa ohmisen elämää ja sen aikana voi tapahtua paljon. Siksi aloitamme sen rukouksin.

Näin noudatamme mm. apostoli Paavalin kehotusta, Paavalin, joka opettaa Timoteusta tämän päivän lähetyskirjeen sanoissa: "Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme" (1 Tim.2:1-3).

Ihmisellä on elämässään pyrkimys hyvään, kaipaus parempaan, kohti täydellisyyttä. Lähestyessään tätä hän tuntee mielihyvän, loitontuessaan siitä hän tuntee mielipahan. Eettistä tietoisuutta liikuttavat tietoiset ja vapaat ratkaisut ja teot. Kun ihminen ymmärtää eettisten vaatimusten todellisuuden koskettavan itseään hän ymmärtää velvollisuutensa yksilönä yhteisössä. Velvollisuuden tunnosta puhuu itse Kristus: "niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka minut on lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä" (Joh.9:4).

Jeesus ei ollut maailmassa palveltavana vaan palvelijana. Meidän tehtävämme on myös palvella. Kristillisessä eettisessä ajattelussa palveleminen on jotakin todella suurta sillä se on yhteiseksi hyväksi ja kokonaisuuden elämän menestymiseksi. Kristillisessä näkemyksessä se on tällaisena Jumalan kunniaksi.

Rehellinen, tunnollinen työn suorittaminen yhteiskunnan yhteiseksi hyväksi on kristillisen rakkauden käskyn täyttämistä. Palvellessaan yhteiskunnallista hyvää ihminen täyttää Jumalan tahdon, palvellen häntä ja niin myös omaa pelastustaan. Kristinuskossa puhutaan erilaisista hengen lahjoista ja ahkerasta ja tunnollisesta toinen toisensa palvelemisesta sen lahjan mukaan, jonka kukin on saanut, sen voiman mukaan, joka on annettu; korostetaan vastuullisuutta voimiensa, kykyjensä, asemansa käyttämisessä. "Sillä jokaiselta, jolle on paljo annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu siltä sitä enemmän kysytään" (Luuk.12:48). Ja vähässä tai paljossa uskollinen asetetaan vielä enemmän haltijaksi.

Tulette alkavana lukuvuotena kuuntelemaan hienoja luento sekä pitämään hienoja luentoja ja lukemaan monien kirjojen viisautta. Näiden lisäksi haluaisin jättää mieliinne seuraavan raamatunlauseen: "Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele." Ottakaa tämä viisaus omaksenne, niin voitte tunnustaa itsellenne ja muille niin kuin muuan ranskalainen elämän arjen ajattelija: "Herra, ei sillä ole väliä olenko katon harjalla vai perusmuurissa, kunhan vain olen uskollinen, kunnollisesti paikallani Sinun rakennuksessasi."

Samalla kun pyydämme kaikkien asetettujen tiedollisten, taidollisten ja kaikkinaisten kasvun tavoitteiden toteutumista toivomme varmasti nyt alkavana Kuopion yliopiston 33. lukuvuotena, että saisimme antaa toinen toisellemme niin opettajina, opiskelijoina kuin yliopistossa muuten palvelevina kaikesta hyvän todistuksen. Ja niin voimme tehdä, jos pyrimme siihen, että meidän puheemme ja kannanottomme ovat totuuden ja oikeuden puolesta, armon ja rakkauden sanoja, koskien niin toista ihmistä, ympäröivää yhteiskuntaa kuin koko luomakuntaa.

Amen.

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi