Saarna kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentämisen juhlana Valtimon Rasimäessä
"Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Mark. 8:34).
Vietämme tänään kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentämisen juhlaa. Päivä on historiallisesti muistojuhla Herran eläväksitekevän ristin löytämisen kunniaksi.
Tämän juhlan teksteissä on myös sanoma meidän jokaisen elämään annetun henkilökohtaisen ristin tarkoituksesta.
Voimme löytää juhlasta vastauksen siihen, miten jokainen elämämme päivä voi olla ristin ylentämisen juhla.
Evankeliumissa meitä kehotetaan ottamaan risti ja seuraamaan Jeesusta. Tuo henkilökohtainen risti voi olla arpa ja kohtalo, monelle eri tielle johdattava. Ristin tie vie iloon ja johdattaa koettelemuksiin.
Miksi kutsumme ristiä ”eläväksitekeväksi”?
Ristin kantaminen koko maailman elämän edestä oli kerran Vapahtajamme osa. Myös Hän epäili tehtävänsä merkitystä: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä" (Matt. 26:39).
Kristus täytti Isänsä tahdon, kantoi meidän syntimme ja siksi me voimme nyt viettää eläväksitekevän ristin voiton päivää.
Vapahtaja tiesi, että Hänelle annettu tehtävä oli suoritettava. Ristin kantamiseen liittyy edelleen sama kysymys, johon Vapahtaja itse vastasi: ”Ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä".
Noissa Vapahtajan sanoissa voimme kuulla meille annetun ohjeen: myös me kannamme henkilökohtaisessa ristissämme osaa lähimmäistemme ristinkuormasta.
Rukoilemme jokaisessa anomusekteniassa ”elämällemme kristillistä, kivutonta, kunniallista, rauhallista loppua”. Tuo anomus Jumalalle kasvaa Hänen meille lausumista sanoista: "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte” (Matt. 7:7).
Ristin tiellä olemme valmiita luopumaan omasta vapaudestamme. Uskomme, että tiellä, jota Herramme johtaa, Hän myös ohjaa meitä kohti oikeaa suuntaa.
Kristillinen elämämme, ristin tie, on täynnä merkkejä Vapahtajamme kerran kulkemasta tiestä. Siltä löytyy vainottuja ja vainoajia, puolustajia ja hyökkääjiä, kärsiviä ja niiden aiheuttajia. Voimme jopa sanoa, että mitä isompi kärsimys, sen korkeammalle sen kestävien kohdalla nousee risti!
Kaiken yläpuolella on kuitenkin aina ylennetty risti.
Muistelemme tänään ja jokaisessa sunnuntain aamupalveluksessa sitä, miten rististä tuli Vapahtajan kautta meille kiitoksen ja voiton merkki:
”Katso, ristin kautta tuli ilo kaikkeen maailmaan. Kiittäen aina Herraa, me veisuilla ylistämme Hänen ylösnousemistaan, sillä kärsittyään meidän edestämme ristin vaivat, Hän kuolemallaan kuoleman kukisti.”
14.9.2014
