Saarna Kristuksen kirkastumisen juhlana Valamossa
Kristuksessa rakkaat esipaimenet, hyvät isät, veljet ja sisaret Kristuksessa.
Vietämme Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastumisen juhlaa. Päivä on yksi kahdestatoista kirkkovuoden juhlasta. Siksi kirkkomme liturgisten ohjeiden mukaan emme tänään laula tai lue sunnuntain veisuja.
Kirkko on viettänyt kirkastusjuhlaa 300-luvulta lähtien. Myös tämä elokuun kuudes päivä oli pakanallinen elonkorjuujuhla, jonka raamatullinen Kristuksen kirkastumisen päivä korvasi. Ehkä tästä sadon juhlasta periytyy se, että tänään siunataan uuden sadon ensimmäisiä hedelmiä, marjoja ja vihanneksia.
”Valaiskoon Jumalansynnyttäjän rukouksien tähden meitäkin, syntisiä, ikuinen valkeutesi. Kunnia olkoon Sinulle, Valkeudenantaja”.
Juhlan troparissa kysymys ei ole mistään symbolisesta tai vain hengellisestä valkeudesta vaan kaikesta siitä, mikä tekee elämästä kiitoksen arvoista.
Kirkastumisen valo on tarkoitettu koko elämän muuttamiseksi. ”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää” (Ef. 4: 23–24), sanoo tästä uudistumisesta apostoli Paavali.
Juhlan ehtoopalveluksessa luettiin parimiatekstinä Vanhan testamentin kirkastustapahtuma: ”Sitten Mooses nousi vuorelle, ja vuori peittyi pilveen. Herran kirkkaus laskeutui Siinainvuorelle” (2. Moos. 24: 15–16).
Profeetta Mooses oli läsnä myös Uuden testamentin kirkastusjuhlassa Taaborin vuorella. Siinainvuorelle Mooseksen ylle laskeutunut kirkkaus oli tänään koetun Taaborin kirkkauden ennusmerkki.
Tästä profeettojen todistuksesta puhuu meille päivän epistolateksti: ”He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta” (1. Piet 1:10–11).
Näin myös juhlan ehtoopalveluksen stikiirat alkavat sanoin ”Oi Herra, Sinun kirkastuessasi ristinkärsimyksiesi edellä”.
Mooses ja Elia keskustelivat Taaborin vuorella Jeesuksen kanssa. Pietari halusi rakentaa kolme majaa vuorelle, mutta sitä Jeesus ei halunnut.
Myös me koemme kirkastuspäivänä vain aavistuksen sen taivaan kodin kirkkaudesta, johon kerran täältä lähdemme.
Vietämme tänään Valamon luostarin pääkirkon temppelijuhlaa. Tänä vuonna juhlasta tekee erityisen myös se, että siihen liittyy igumenimme Sergein juhla, jota ovat saapuneet läsnäolollaan kunnioittamaan piispa- ja luostarivieraat naapurikirkostamme.
Samalla kun onnittelemme isä Sergeitä kuluneista 20 vuodesta tämän pyhän luostarin johtajana on meidän kaikkien hyvä muistaa, miten tämä juhlahetki Taaborin kirkkaudessa ei ole maan päällä asuessamme pysyvää vaan katoavaa kunniaa.
Kirkastusjuhlan ja Taaborin valkeuden merkitys idän ortodoksiselle kirkolle on joskus ymmärretty väärin. Taaborin kirkkaus Uudessa testamentissa ja Mooseksen kohtaaminen Herran kanssa Siinainvuorella Vanhassa testamentissa on samaa salaisuutta. ”Vuori peittyi pilveen. Herran kirkkaus laskeutui Siinainvuorelle” (2. Moos. 24:15–16).
Kirkastusjuhla on eskatologinen, maailman loppua ennustava tapahtuma. Siitä kertoo aamupalveluksen kanoni: ”Sinä säteilit Taaborilla sanomatonta jumalallista kirkkautta osoittaaksesi apostoleille sekä Moosekselle ja Elialle sanomattoman toisen tulemisesi, jolloin Sinä seisot jumaloituneiden keskellä korkeimpana Jumalana. Sen tähden me kaikki suuresti ylistämme Sinua, oi Kristus” (9. veisun ensimmäinen tropari).
Me voimme kokea ja nähdä Jumalan kirkkauden tässä elämässä vain osittain. Samat kolme opetuslasta, Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka olivat Vapahtajan mukana tänään Taaborin vuorella, ovat hänen kanssaan myös ennen Via Dolorosaa Getsemanen puutarhassa.
”Sillä, katso, ristin kautta ilo tuli kaikkeen maailmaan”. Näin laulamme jokaisessa sunnuntaivigiliassa.
Ilo ristin kautta on osa sitä uskonmysteerin antinomiaa, josta apostoli Paavali kirjoittaa Korintin kristityille: ”Meitä kohdellaan tuntemattomina, mutta me olemme liiankin tunnettuja. Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä, murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken” (2. Kor. 6:9–10).
Korkeasti siunatut esipaimenet, korkea-arvoinen luostarin johtaja arkkimandriitta Sergei, isät, veljet ja sisaret Kristuksessa.
Haluan tervehtiä teitä näillä sanoilla. Toivotan kaikille siunattua kirkastuspäivää, kesäkauden ”toista Vapahtajan juhlaa”.
Samalla kun kiitän kaikkia teitä yhteisistä rukouksista haluan muistaa tämän pyhän luostarin johtajaa tavalla, joka vain hyvin harvoissa tapauksissa suodaan papiston jäsenelle.
”Pyhän Karitsan ritarikunnan suurmestarina olen suonut teille arkkimandriitta Sergei tunnustukseksi toiminnastanne Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan hyväksi Pyhän Karitsan ritarikunnan komentajamerkin.”
6.8.2017
