Saarna Karjalan valistajien juhlana Tukholmassa
Päivän evankeliumissa (Luuk. 6:17–23) kuvaillaan pyhiä ihmisiä.
He ovat Kristuksen seuraajia nöyryydessä, armeliaisuudessa ja rakkaudessa.
Samalla pyhät ovat eläviä todistuksia Jumalihmisen olemassaolosta.
Jeesus puhuu tämänpäiväisessä Luukkaan evankeliumissa itse asiassa yhdestä asiasta, onnesta. Se ei ole onnea, jota tavoitellaan ja joka niin usein tuntuu karkaavan yhä kauemmaksi tai tavoittamattomiin.
Sitä evankeliumin ”autuus” tai ”onnellisuus” ei ole.
Kristus puhuu onnesta ilona ja rauhana, jonka hän jäähyväispuheessaan jättää opetuslapsilleen: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille.” Tuo rauha ei ole kuitenkaan ”sellaista jonka maailma antaa” (Joh. 14).
Me voimme olla iloisia monista maallisista asioista. Tänään evankeliumi kuitenkin opettaa meitä iloitsemaan myös kyynelistä. Niitä saivat elämässään vuodattaa myös Karjalan maan pyhittäjät ja valistajat.
Kirkon historia saa koko ajan uusia Jumalassa autuaita. Sellaisia olivat esimerkiksi huhtikuussa 1922 kuolemaan tuomittu Pietarin metropoliitta Benjamin tai maaliskuussa 1980 murhattu San Salvadorin arkkipiispa Oscar Romero.
He osoittavat, miten jokainen kristitty on kutsuttu Jumalan onnellisuuteen, johon kuitenkin usein joudutaan kulkemaan marttyyriuden kautta.
”Pyhyys on sinun huoneellesi arvollinen, Herra, hamaan aikojen loppuun” (Ps. 93). Näin luetaan lauantain vigilian prokimenipsalmissa.
Psalmi kertoo, miten evankeliumi ja pyhien elämä ovat kuten musiikki: ensimmäinen on nuotteja siitä, mistä toinen on laulua.
Karjalan pyhittäjät ja valistajat laulavat meidän kanssamme tänään. Jokainen heistä – Sergei ja Herman Valamolaiset, Arseni Konevitsalainen, Aleksanteri Syväriläinen ja Trifon Petsamolainen – rohkaisevat meitä tiellä, jolla on mahdollisuus päästä perille.
Pyhien yhteys on Jumalan meille antama tie Hänen tuntemiseensa. Siihen perustuu ortodoksinen käsitys esirukouksesta pyhien puoleen, joihin voimme luottaa.
Pyhien yhteys on myös silta maallisen ja taivaallisen kirkon välillä.
Taisteleva kirkko ja riemuitseva kirkko muodostavat yhden jakamattoman kokonaisuuden.
Yhteydestä näiden kahden kirkon todellisuuden välillä pitävät huolen pyhät.
Heistä ensimmäinen on Jumalansynnyttäjä, josta tämän päivän kontakkiveisu kertoo.
”Tänään harras puolustajamme ja Karjalan esirukoilija puhtain Neitsyt on näkymättömästi kirkossa enkeljoukkojen ja pyhien kanssa. Pyhittäjäisämme pyhien kuoroissa riemuitsevat, sillä Kaikkeinpyhin rukoilee meidän puolestamme iankaikkista Jumalaa.”
5.11.2016
