Saarna kaikkien pyhien sunnuntaina Lapinlahdella

Vietämme tänään ensimmäistä helluntainjälkeistä sunnuntaita, joka on omistettu kaikkien pyhien muistolle.

Marttyyrien, askeettien, kirkon suurten opettajien sekä pyhittäjäisien ja -äitien ohella muistelemme tänään kaikkia niitä pyhiä ihmisiä, jotka Jumala on lahjoittanut kautta aikojen meidän kanssakilvoittelijoiksemme.

Ensimmäinen kirkon marttyyri eli todistaja oli Kristus itse, jota Ilmestyskirjassa kutsutaan ”luotettavaksi todistajaksi” (Ilm. 1:5). Toinen todistaja oli Pergamonissa surmattu marttyyri Antipas. Hänen jälkeensä kirkko sai tuhansia ja taas tuhansia marttyyreja, jotka kuolivat Rooman valtakunnassa vainojen uhreina.

Vainojen päätyttyä kirkossa ryhdyttiin marttyyrien rinnalla kunnioittamaan askeetteja ja erämaiden asukkaita. Heistä me muistamme esimerkiksi kaksi suureksi kutsuttua: egyptiläisen Antonioksen ja Kappadokiassa eläneen Basileioksen. Naisaskeettien joukossa kirkko kunnioittaa esimerkiksi Karthagossa eläneitä Perpetuaa ja Feliciteä, Agnesta Roomassa ja piispa Gregorioksen sisarta Makrinaa.

Kirkon suurista opettajista ja pyhittäjistä meille ortodokseille erityisen rakkaita ovat Johannes Krysostomos, Gregorios Teologi ja tietysti omat Karjalan pyhittäjämme Sergei ja Herman, Arseni, Aleksanteri ja Trifon Petsamolainen.

Vaikka kaikilla mainituilla pyhillä on omat muistopäivänsä, muistellaan tänään kaikkien pyhien sunnuntaina heitä kaikkia yhdessä.

Vaikka pyhyys ei ole muiden kuin yksin Jumalan ja Hänen ainokaisen Poikansa ominaisuus, on Kaikkivaltias lahjoittanut pyhyyden myös meille, Hänen kansalleen. Jumala lupasi tämän jo Moosekselle: toisessa Mooseksen kirjassa luvataan, miten luvatusta kansasta tulee Jumalan pappisvaltakunta ja ”pyhä kansa” (2. Moos. 19:6).

Myös apostoli Paavali kutsui roomalaiskirjeessään Jerusalemin kristittyjä tuolla pyhät-termillä (Room. 15:25).

Jokaisen ihmisen näkeminen Jumalan pyhyyden ilmentymä johti myös siihen, että kristillinen hautauskulttuuri ja vainajien muisteleminen kehittyivät sellaiseksi, jollaisina ne vielä tänäänkin tunnemme. Kaiken lähtökohtana on kunnioitus sekä ihmisen ruumista että hänen sieluaan kohtaan.

Kunnioituksen taustalla on kaikkien pyhien meille antama esimerkki.

Kaikkien pyhien joukkoon omana aikanamme luetut pyhät todistavat edelleen siitä samasta katkeamattomasta ketjusta, jolle kirkon alkuaikoina eläneet marttyyrit antoivat mallin.

Marttyyrien ja kaikkien pyhien elämän perustana on apostoli Paavalin korinttilaiskirjeen sanoin se,  että ”tässä ajassa kylvetty ajallinen ruumis synnyttää myös hengellisen ruumiin” (1. Kor. 15:44).