Saarna kaikkien pyhien sunnuntaina Jyväskylässä
Vietämme pääsiäiskauden päätöspäivää, kaikkien pyhien sunnuntaita. Suljemme tänään pääsiäisyönä avaamamme jumalanpalveluskirjan pentekostarionin.
Kaikkien pyhien sunnuntai merkittiin ortodoksiseen juhlakalenteriin jo 400-luvun alussa.
Helluntainjälkeisestä juhlasta kaikkien pyhien kunniaksi mainitsevat niin Johannes Krysostomos kuin Efraim Syyrialainen. Syyrialaisessa kalenterissa kaikkien pyhien sunnuntai mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 411.
Roomassa ensimmäinen kaikkien pyhien kirkko vihittiin vuonna 609 ja Konstantinopolissa vuonna 883.
Pentekostarion tarkoittaa viittäkymmentä päivää. Pentekostarion-kirja sisältää pääsiäisen, helatorstain ja helluntain ortodoksiset jumalanpalvelustekstit tähän päivään, kaikkien pyhien sunnuntaihin asti.
Pentekostarionin tekstit perustuvat suurelta osin Basileios Suuren veljen, pyhän Gregorios Nyssalaisen homilioihin.
Pyhää Gregoriosta voidaan pitää pääsiäisen juhlakauden hymnien isänä.
Gregorios piti 300-luvulla neljä kuuluisaa pääsiäissaarnaa (379: In Sanctum Pascha, 382: De Tridui Spatio, 388: In Sanctum et salutare Pascha, 389: In Luciferam Sanctam Domini Resurrectionem).
Juuri näistä saarnoista olemme saaneet pääsiäiskanonista tutut kehotukset ”Ylösnousemisen päivä! Ihmiset kirkastukaamme!”, ”Nyt on kaikki täynnä valoa: taivas ja maa!” tai ”Tämä on valittu ja pyhä päivä!”.
Pyhän Gregorioksen teksteistä, ja jo 300-luvulta ovat myös monet pääsiäisjuhlan stikiiroiden kielikuvat Jumalansynnyttäjästä. ”Iloitse sinä, oi pyhitetty jumalallinen Ylimmäisen asumus, sillä sinun kauttasi, oi Jumalansynnyttäjä, on annettu ilo niille, jotka sinulle veisaavat: Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, oi puhtain Valtiatar!
Helatorstain saarnan (Sermon Ascensionem Christi) pyhä Gregorios piti vuonna 388 ja kymmenen päivää tuon jälkeen hän puhui homilian ”Sermon Spiritu Sancto” helluntaijuhlassa.
Piispa Gregorioksen pääsiäisen juhlakauden saarnat ovat typologisia. Niissä keskitytään selittämään, miten Vanhan testamentin psalmien ennustukset ovat toteutuneet Uudessa testamentissa ja kirkon elämässä.
Gregorios ottaa esille esimerkiksi psalmin 22 ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu”.
Georgioksen mukaan tässä psalmissa kerrotaan siitä, miten itse Pyhä Henki on lohduttajamme vaarojen keskellä: ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi” (Ps. 22:4).
Psalmissa 24 ”Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat” (Ps. 24:1) pyhä Gregorios näkee puolestaan Jumalan ihmiseksi tulemisen täyteyden: ihmiseksi tullut Jumala tuli kaikeksi kaikille!
Psalmin jae ”Kuka saa nousta Herran vuorelle, kuka astua pyhään paikkaan?” (Ps. 24:3) kuvaa ylösnousemisen kautta synneistä vapautuvaa ihmistä, joka hyvillä töillään nousee Herran vuorelle.
Helluntain homiliassa Gregorios lainaa vigilian prokimenipsalmia ”Herra on kuningas, Hän on pukenut itsensä korkeudella” (Ps. 93:1) ja arkipäivän liturgian antifonipsalmia ”Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein” (Ps. 92:1).
Näissä sitaateissa todetaan Gregorioksen mukaan se, miten pyhä pääsiäiskausi on avannut meidät ymmärtämään sen Jumalan kuninkuuden, jonka täyteyden apostoli Paavali kuvaa toisessa korinttilaiskirjeessä meille annettuna Pyhän Hengen lahjana: ”Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus” (2. Kor. 3:17).
Mikä on pyhän Gregorioksen, Nyssan piispan homilioiden viesti meille tänään pääsiäiskauden päätösjuhlaan, kaikkien pyhien sunnuntaihin kokoontuneille?
Gregorios tukeutuu ajattelussaan Raamattuun ja uskontunnustukseen. Se oli vahvistettu kokonaisuudessaan toisessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa vuonna 381, eli vain seitsemän vuotta ennen Gregorioksen helluntaisaarnaa.
Pyhän Gregorioksen juhlallisista homilioista käy selvästi ilmi se perusta, että pyhiä kirjoituksia ei käytetä ylösnousemuksen, taivaaseen astumisen tai helluntain tapahtumien rationaaliseen ymmärtämiseen.
Gregorioksen mukaan pelastushistoriaa ei voi käsittää järjellä. Meidän on vain elettävä tapahtumat niin kuin ne meille annetaan kirkon kokemuksessa.
Tuo Gregorioksen siirtämä tapa yhdessä ihmetellä ja ylistää suuria pelastustekoja on edelleen vahvasti läsnä kaikkialla kirkkomme liturgisessa runoudessa.
Näin esimerkiksi lausumme troparissa pelastushistoriallisen uskomme Jumalansynnyttäjään: ”Ymmärryksen ylittäviä ja korkeasti kunniakkaita ovat kaikki Sinun salaisuutesi, oi Jumalansynnyttäjä, joka puhtauden sinetillä lukittuna ja neitsyyden säilyttäen osoittauduit totisen Jumalan synnyttäneeksi totiseksi Äidiksi”.
Ihmisjärjen ylittävästä jumalallisesta viisaudesta tulemme osallisiksi myös tässä pyhässä liturgiassa, jossa pian kätten päälle panemisen yhteydessä kertaamme ja tunnustamme Gregorios Nyssalaisen jo 300-luvulla muotoileman apostolisen uskomme rukoilemalla näin:
"Jumala, suuri voimassasi ja tutkimaton viisaudessasi, ihmislapsia ihmeellisempi päätöksissäsi. Täytä Pyhän Henkesi lahjalla palvelijasi, jonka olet suonut astua papin arvoasteeseen, että hän tulisi otolliseksi moitteettomasti seisomaan uhrialttarisi edessä, saarnaamaan valtakuntasi evankeliumia, palvelemaan totuutesi sanaa, edeskantamaan Sinulle lahjoja ja hengellisiä uhreja ja uudistamaan kansasi uudestisyntymisen kasteella”.
22.5.2016
