Saarna jouluaattona pyhän Nikolaoksen katedraalissa Kuopiossa
Jouluaaton liturgiassa ortodoksisissa kirkoissa luetaan apostoli Luukkaan kertomus Messiaan syntymästä (Luuk. 2:1–20).
Evankeliumissa enkeli rauhoittelee Herran kirkkauden säikyttämiä paimenia: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle… ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko.
Luukkaan evankeliumin ilmaukset ”ilo koko kansalle” ja ”suuri taivaallinen sotajoukko” saivat monet luulemaan, että jouluyönä syntynyt Messias oli kauan odotettu juutalaisten pelastajakuningas.
Sekä Herodes että itämaan tietäjät tunsivat profeetta Miikan kirjan ennustuksen syntyvästä Messiaasta: ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana” (Miik. 5:1–3).
Ortodoksisen kirkon perinteessä Messiaasta puhutaan Kristuksena ja ”uutena Israelina”. Kuninkaaksi voideltua tarkoittava kreikankielinen sana ”Kristus” on käännös heprean ”Messiaasta”.
Betlehemin luolassa syntynyt Kristus ei syntynyt kirkon uskon mukaan kuitenkaan hallitsemaan Israelin valtiota – tai mitään muutakaan maanpäällistä valtakuntaa – vaan yhdistämään kaikki maan asukkaat yhdeksi ”uudeksi Israeliksi”. Tuon uuden Israelin kuva on kirkko, uusi riemuitseva Jerusalem, jonka yli Herran kunnia on koittanut.
Idän persialaiset tietäjät olivat kreikankielisen alkutekstin mukaan maageja eli tähtien liikkeiden tuntijoita ja saapuivat kunnioittamaan syntynyttä lapsukaista. Tietäjät tiesivät Vanhan testamentin ennustuksen mukaisesti, missä Messias syntyy: ”Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista” (4. Moos 24:17).
Jeesuksen syntymän aikaan tähdistä ennustaminen eli astrologia oli hyvin tunnettu tieteenala. On todennäköistä, että persialaiset tietäjät lähtivät myös ammattinsa velvoittamana itäisiltä mailta länteen etsimään syntyvää kuningasta.
Tietäjät seurasivat taivaalle syttynyttä uutta tähteä. He löysivät luolasta lapsen ja Marian.
Itämaiseen tapaan tietäjät toivat uudelle kuninkaalle kuuluvia lahjoja, kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Joulun evankeliumiin sisältyvä Vanhan testamentin ennustusten selitys on läsnä kirkkomme jumalanpalvelusten hymneissä.
Kuulemme joulujuhlan stikiiroissa ja tropareissa, miten Vanhan testamentin palamaton pensas on pyhitetty Neitseen kohtu, Jaakobin tähti on Betlehemin tähden ennusmerkki, profeetta Habakukin näky kuvasi jouluna tapahtunutta maailman uudelleen luomista ja meripedon vatsaan joutunut Joona säilyi Neitseen tavoin vahingoittumattomana samoin kuin tulen keskelle joutuneet Babylonin nuorukaiset.
Kaikkien näiden kuvausten viesti on se, että koettelemusten, kadotuksen ja turmelluksen vallassa ollut ihmiskunta on nyt pelastettu.
Itse omin käsin ensimmäisen ihmisen luonut Herra taivutti taivaat ja laskeutui itse maan päälle etsimään kadonutta ihmiskuntaa.
Kuten jouluhymnit sen meille kertovat, tuo syntyminen on tänään:
”Tänään Neitsyt synnyttää luolassa kaikkien Valtiaan”.
”Tänään paimenet näkevät Vapahtajan kapaloituna seimessä makaamassa”.
”Tänään kaikkien Valtias pienokaisena kapaloidaan”.
”Tänään koko luomakunta iloitsee ja riemuitsee, sillä Kristus on syntynyt puhtaasta Neitseestä”.
24.12.2014
