Saarna Johannes Teologin juhlana Joensuussa
”Kuka taitaa kuvailla suuret tekosi, puhdas avioton Johannes, sillä sinä tulvit ihmeitä ja vuodatat parannuksia. Sinä rukoilet sielujemme puolesta, oi Teologi ja Kristuksen ystävä.”
Apostoli Johannes Teologin kirjoittamalla evankeliumilla on erityinen paikka idän ortodoksisessa perinteessä.
Kirkkoisät Ireneos Lyonilainen ja Kleemens Aleksandrialainen pitivät Johanneksen evankeliumia ”hengellisimpänä” neljästä evankeliumista.
Johanneksen evankeliumi on nuorempi kuin kolme synoptista evankeliumia. Se on syntynyt pitemmän ajan kuluessa ja sisältää paljon kirkon teologiaa inkarnaatiosta ja Kristuksen jumalihmisyydestä.
Evankeliumin kirjoittaja on sama henkilö, joka Kristuksen viimeisellä aterialla päivän troparin sanoin ”kuuli sinua silloin, kun sinä Hänen rintaansa vasten nojasit”.
Johanneksen evankeliumin lukeminen alkaa kirkossa pääsiäisaamuna.
Evankeliumin prologi ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala” (Joh. 1:1) on ollut kirkon varhaisista ajoista lähtien erityisen merkittävä.
Pääsiäisenä luettava Johanneksen evankeliumin alku opeteltiin tavallisesti ulkoa ja se oli varhaisessa kirkossa kirjoitettu myös vainajien hautapukuun.
Johanneksen evankeliumin alussa mainittu Logos, Jumalan Sana, on kaiken kirkon liturgisen runouden keskiössä.
Logos on kuvattu Johanneksen evankeliumissa kaiken alkuna samalla tavalla kuin Jumala ensimmäisessä Mooseksen kirjassa maailman luomisen yhteydessä.
Kreikkalaisen filosofian persoonattomasta logos-välittäjästä tuli kirkon tulkinnassa Logos–Luoja.
Viisauden kirjan sanoin ”iankaikkisen valkeuden heijastus ja Jumalan voimavaikutuksen tahraton kuvastin ja hänen hyvyytensä kuva” (7:26).
Ja Hän on se persoonallinen Jumala, josta Johannes sanoo evankeliumin prologissa: ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä” (Joh. 1:3).
Apostoli Johanneksen, teologisten koulujen suojelijan, evankeliumi tuo ortodoksisen kirkon perinteessä meidät Logoksen eli Kristuksen mysteerin äärelle ja sen paras todistus on pääsiäisusko.
Tästä syystä koko kirkon ajattelu, teologia keskittyy pääsiäisen salaisuuden mietiskelyyn.
Johannes Teologi liittää meidät kirkon historiaan, jossa kaikesta huolimatta jatkuu kaikkialla ja katkeamattomana apostolien, kirkkoisien ja pyhien pääsiäisuskon perinne.
Se on läsnä kanoneissa ja sakramenteissa, joiden on ohjattava kaikkea sitä, mitä me niiden lisäksi teemme.
Logos toistuu jokaisessa liturgiassa.
Laulamme ”Jumalan ainokainen, kuolematon Poika ja Sana – Logos”, ”Me ylistämme Sinua, puhdas Neitsyt, Sanan – Logoksen, synnyttäjä” ja ”Isä Johannes Krysostomos, opettaen sanoillasi, rukoile Sanaa – Logosta”.
Ortodoksinen kirkko on syntynyt apostoli Johanneksen teologiasta.
Tässä mielessä ortodoksisen kirkon tehtävää, missiota, maailmassa ei voi erottaa sellaiseksi yksinkertaiseksi viestiksi yhdessäolosta, jollaista tapaamme monien muiden kristillisten ryhmien parissa.
Ortodoksisuus ja sen teologia ei ole yksinkertainen kokonaisuus, vaan sellaista värien ja muotojen rikkautta, jonka omaksumiseen ei riitä vain tämä elämä.
Tulemme siitä osalliseksi kiitosrukouksen sanoin ”myös valtakunnan illattomana päivänä”.
Niin kauan kun kirkkomme elämä on orientoitunut tähän, me olemme apostolin viitoittamalla tiellä.
Yksin meidän ei tarvitse olla eikä pelätä sen paremmin näkyviä kuin näkymättömiäkään voimia.
Johannes Teologin evankeliumi hajottaa pakanallisen pimeyden ja suo meille esirukouksien voimalla Jumalan Sanan, Logoksen, rauhan ja suuren armon.
26.9.2016
