Saarna Joensuun yliopiston lukuvuoden avajaisjumalanpalveluksessa
Yliopiston lukuvuoden aloittamisen yhteydessä on aina hyvä pohtia uskon ja tiedon herkkää suhdetta. Ortodoksisen kirkon perinteessä tuo Ateenan ja Jerusalemin dialogiksi joskus kutsuttava uskon ja tiedon vuoropuhelu avautuu parhaiten Johanneksen evankeliumin alussa olevilla sanoilla "Alussa oli Sana".
Tuo Jumalan luona alussa ollut Sana - logos - on sekä "tieto" että "sana". Antiikin Kreikan ja Raamatun Jerusalemin kohtaaminen on siis inkarnaation seurauksena totta.
Tämä ihmisjärjen ja Jumalan itsestään antaman ilmoituksen välinen dialogi jatkui hedelmällisenä kirkkoisien tärkeimmän luomiskauden ajan aina keskiajan loppuun asti. Tuon patristiikan kultaisen ajan merkkinä rukoilemme edelleen jokaisen ortodoksisen jumalanpalveluksen hartauden ekteniassa "täydellä sydämellämme ja täydellä ymmärryksellämme".
Hartauden ektenian anomuksen taustalla on apostoli Paavalin roomalaiskirjeessä antama kehotus "palvella Jumalaa järjellisellä tavalla" (Room. 12.1) ja efesolaiskirjeessä mainittu sellaisen Kristuksen rakkauden tunteminen, "joka ylittää kaiken tiedon" (Ef. 3.19).
Tiede ja usko elivät Bysantin kirkossa sopusoinnussa. Kirkkoisät pitivätkin tärkeänä sitä, miten teologin oli hyvä perehtyä pyhien kirjoitusten ohella myös muihin tieteisiin. Kaiken lähtökohtana oli kuitenkin raamatullinen usko yhteen kolmiyhteiseen Jumalaan, maailman luojaan.
Tiedämme, että tieteen ja uskon välinen harmonia hämärtyi 1600-luvulla. Tunnemme hyvin Galileo Galilein tai Charles Darwinin kirkon taholta saaman kohtelun.
Vaikka uskon ja tieteen vuoropuhelu pääsi uuteen alkuun teollistumisen kehityksen myötä noin sata vuotta sitten, on meillä edelleen pitkä matka kuljettavana.
Olemme aloittamassa teologikoulutuksen 21. lukuvuotta Joensuun yliopistossa. Joensuun yliopiston erityistehtävänä on olla sekä idän että lännen teologisen perinnön tutkimuksen ja koulutuksen tyyssijana. Ortodoksisen vähemmistökulttuurin teologiseen ja musiikilliseen perinteeseen panostaminen Joensuussa nähtiin tärkeäksi heti teologikoulutuksen alkamisen yhteydessä. Asiaa korostettiin sekä valtiovallan että kirkon taholta. Tämän erityistehtävän vaaliminen olkoon yliopistolla edelleen kirkkaana mielessä.
Ortodoksisen kirkon näkökulmasta haluaisin korostaa yliopistovuoden alkaessa paria seikkaa.
Kuten äsken mainitsin, ortodoksinen teologia on historiallisesta näkökulmasta aina tieteidenvälistä. Tänään moderni yliopisto-opetus on vahvoilla oppilaiden rationaalisen järjen kehittämisessä. Myös kirkko haluaa tukea yliopistoa tässä. Haluan kuitenkin myös muistuttaa, miten kilpailuyhteiskunnassa on aina tietynlainen intellektuaalisen imperialismin vaara. Tehokkuus, tutkintotavoitteet ja kilpailukyvyn nostaminen ovat helposti käytäntöön sovellettavia.
Kirkon vahvimmat alueet oikeudenmukaisuus, luomakunnan harmonia ja ihmisrakkauden enentäminen maailmassa istuvat huonosti nykyaikaisiksi tulostavoitteiksi. Vai istuvatko?
Myös usko on rationaalisen järjen ja sydämen tunneälyn yhteistä kilvoittelua. Rohkaisen teologeja mukaan keskusteluun yliopiston kehittämisessä. Olemalla mukana yhteiskuntamme tulevaisuuden linjaamisessa, jatkatte kunnialla jo keskiajalla syntyneen ortodoksisen teologisen ajattelun perinnettä.
Tuon perinteen keskeisin todistus on usko, joka ei eristäydy, vaan liittää yhteen kulttuureja ja tieteitä.
