Saarna helluntain päättäjäisjuhlana Joensuussa
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Juuri kuulemassamme päivän evankeliumissa (Matt. 5:42-48) on koko kristinuskon ydin: se on määräys rakastaa myös niitä, jotka eivät rakasta meitä.
Jeesus toistaa puheessaan opetuslapsille kolmannessa Mooseksen kirjassa olevan vuorisaarnan ohjeen lähimmäisen rakastamisesta: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (3. Moos. 19:18).
Vanhan testamentin ohje lähimmäisen tai naapurin rakastamisesta on osa vanhaa käyttäytymismallia, jonka juutalainen kansa oli perinyt muilta kulttuureilta. Ohjetta vihamiesten vihaamisesta Jeesus ei maininnut: se oli selvää sanomattakin.
Lähimmäinen tarkoittaa evankeliumissa samaan kansaan, kaupunkiin, kylään tai heimoon kuuluvia ihmisiä. Meille se voisi merkitä myös samaan kirkkoon kuuluvia.
Monissa vanhoissa kielissä sanalla lähimmäinen tarkoitetaan myös vieraaksi pukeutunutta ystävää. Siis henkilöä, joka on lähetetty meidän luoksemme, jotta löytäisimme hänessä lähimmäisemme. Näin oli esimerkiksi antiikin Kreikassa, jossa 'ksenos' oli juuri lähimmäinen vieraaksi pukeutuneena.
Tämän vuoksi lähimmäisenrakkautta kutsutaan edelleen myös meillä 'filokseniaksi' ja vieraan lähimmäisemme vihaa tai pelkoa 'ksenofobiaksi'.
'Barbaros' oli antiikin Kreikassa puolestaan vieras, jota pidettiin vihamiehenä.
Kristus neuvoo päivän evankeliumissa opetuslapsiaan olemaan taivaallisen isän auringon tai sateen kaltaisia. Jumalan lasten hyvyyden tulee ulottua yhtä lailla niille, jotka ovat samaa kansaa tai samaa uskontoa kuin me, kuin niille, jotka eivät ole lähimmäisiämme tuossa samassa merkityksessä. Jos hyvyytemme, rakkautemme ja ystävällisyytemme ulottuu vain oman perheen, lähipiirin tai kansan keskuuteen, emme me kristityt poikkea mitään muita uskontoja tunnustavista.
Jos sanoisimme Jeesukselle rakastavamme oman kirkkomme piirissä olevia kristiveljiämme ja -sisariamme, saattaisi Jeesus todeta meille hyvinkin: "Entäs sitten?".
Päivä evankeliumijakso myös päättyy lainaukseen Mooseksen kirjasta (3. Moos 19:2): "olkaa pyhiä samalla tavalla kuin Herra, teidän Jumalanne, on pyhä". Hepreassa pyhä tarkoittaa myös täydellistä, joka on pyhyyden ohella toinen Jumalan meille antama kaltaisuutensa malli.
Tämän päivän evankeliumi kertoo meille tavan, jolla kristinuskon ydin poikkeaa muista moraalisäädöksistä. Kristillisyydessä rakkauden tulee ulottua lähipiirimme ulkopuolelle, siis myös vihamiehiimme.
Apostoli Paavali palaa tähän Jeesuksen opetukseen roomalaiskirjeessään. "Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" (Room. 12:17-20).
Aamen.
