Saarna Eveline Fadayelin hautauspalveluksessa Helsingissä
Kristuksessa rakkaat Evelinen perheen jäsenet ja ystävät!
Tästä ajasta iäisyyteen siirtyneen rakastamamme Evelinen - äidin, isoäidin ja ystävän – muistossa elää vahvana perheen merkitys ja sitä yhdistävä rakkaus. Häneen sopivat apostoli Johanneksen sanat ”Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.” (1Joh. 4:7)
Ortodoksisen hautajaispalveluksessa lauletaan ”Anna minulle toivottu isänmaa ja tee minut taas paratiisin asukkaaksi.”
Olemme ihmisinä luotuja tähän maailmaan vain hetkeksi ja elämme odottaen kuoleman jälkeistä iankaikkisuutta Jumalan yhteydessä. Pyrkimyksenämme on elää etsien toivottua isänmaata Jumalan valtakunnassa ja seurata Hänen kutsuaan takaisin paratiisin ikuiseksi asukkaaksi.
Eveline joutui tässä ajassa elämään kotimaan ja vieraan maan ristiriidassa. Kristittyinä ikävämme isänmaahan on ennen kaikkea kaipuuta Jumalan valtakunnan jäsenyyteen. Vaikka elämämme aikana asuinpaikkamme voi muodostua meille kotimaaksi, säilyy se samalla meille myös koko ajan vieraana maana, jossa elämme vain väliaikaisina asukkaina.
Vainon ja yksinäisyyden pelossa sekä perheen rakkauden vetämänä Eveline joutui etsimään uutta kotimaata Suomesta. Vastaanotto Suomessa oli vierautta korostava, sillä vasta kuolinpäiväänsä edeltäneellä viikolla hän lopulta sai luvan asua lastensa ja lastenlastensa kanssa maassamme.
Kirkkomme halusi tukea ja antaa turvapaikan epävarmuuden hetkinä Evelinelle. Tämä turvapaikka löytyi Lintulan luostarista.
Suomalaisessa yhteiskunnassa olemme vieraantumassa perheen rakkauden, eheyden ja yhteyden pyrkimyksestä. Perheyhteisöä keskeisemmäksi ovat nousemassa yksilön ja ydinperheen korostaminen. Evelinen perheen tapa toimia nosti esille perhekäsityksen, joka on katoamassa Pohjoismaista. Yhteiskunnan yksilöllistyminen haastaa kirkkomme pitämään yllä yhteisöllisyyden periaatteita, joihin kuuluvat perhekäsityksen laaja ymmärtäminen ja vastuu lähimmäisistä.
Te, Evelinen perhe, olette meille esimerkki aidosta perheyhteisöstä, jossa yhdistävä tekijä on todellinen uhrautuva rakkaus ja ilo toisista. Eveline jää elämään sydämiimme muistutuksena tästä.
Rukoilkaamme, että Kristus Jumalamme soisi edesmenneen palvelijansa Evelinen osallistua kirkkaasta ja jumalallisesta valkeudesta sekä antaisi hänelle lepopaikan paratiisissa ja tekisi hänet otolliseksi iankaikkiseen elämään.
