Olet täällä

Saarna apostoli Johannes Teologin kirkossa Joensuussa

Tänään luetussa (2. Kor. 6:6–15) toisen korinttilaiskirjeen kuudennessa luvussa mainitaan nimi, joka löytyy Uudesta testamentista vain yhden kerran. Kysymyksessä on epäjumala Beliar.

Nimeä ”Beliar” ei tavata Vanhassa testamentissa. Siellä puhutaan ”vieraista jumalista” (5. Moos. 13:14), joiden palvelijoita luonnehditaan ”kelvottomiksi” (1. Sam. 10:27), ”tyhjäntoimittajiksi” tai ”hulttioiksi” (2. Aik. 13:7).

Septuagintan tekstissä epäjumalaa kutsutaan sanoilla ”laiton”, tai ”oikeudeton” (kreik. paranomos).

Epistolaperikooppi päättyy tänään kysymykseen: ”Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä?”  

Apostoli Paavali mainitsee Beliarin viimeisenä esimerkkinä sen jälkeen, kun on esittänyt vertailevia kysymyksiä: ”Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?”.

Paavali puhuu Beliarista synonyymina pimeyden voimalle, tämän maailman ruhtinaalle ja saatanalle. 

Ajatus Kristuksen ja Beliarin vertaamisesta perustuu paradoksiin: Kristus on hyödyllisen tiedon lähde, Beliar hyödytön.

Vanhan testamentin apokryfikirjoissa Beliarista puhutaan sellaisena, joka kääntää ihmisiä pois Jumalan tahdon seuraamisesta.

Nykytodellisuudessa Beliar voidaan nähdä sellaisena, joka houkuttelee meitä hyödyttömän tiedon lähteille.

Paavalin ajatuksia toisen korinttilaiskirjeen kuudennesta luvusta on selittänyt homiliassaan isämme Johannes Krysostomos. Hän pohtii Paavalin teologiaa ja tapansa mukaan keskittyy analysoimaan rikkauden ja köyhyyden antinomiaa.

Paavalin vertailua puhtaudesta ja saastasta, totuudesta ja valheesta tai valosta ja pimeydestä, Krysostomos tulkitsee näin:

”’Mielemme on puhdas’. Mielen puhtaudella Paavali tarkoittaa myös valmiutta oikeamielisyyteen ja evankeliumin vapaaehtoiseen kuulemiseen ilman palkkiontoivoa.”

”’Meillä on tietoa’. Oikea tieto on sitä, mikä tulee Jumalalta. Se ei ole maailman viisaiden tietoa.”

”’Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä’. Myös tämä on yksi laupeuden hyveistä sielussa: se kestää kärsivällisesti muiden vihan ja oikeudettomuuden.”

”Tämä kaikki on meillä, koska meillä on Pyhä Henki’. Kaiken hyvän perusta Paavalille oli toive siitä, että Hengen armeliaisuus, joka hyviä tekojamme ohjaa, säilyisi meissä.”

”’Totuuden sana’. Tämän ajatuksen Paavali lausuu useasti ja tarkoittaa, että julistaisimme totuutta ja Jumalan sanaa koskaan sitä peittelemättä tai tahrimatta.”

”’Jumalan voima’. Taas kerran Paavali toteaa, ettei hän yksin voi mitään, vaan kaiken apostoli tekee Jumalan kunniaksi.

”’Olimme murheellisia mutta aina iloisia’. Pakanat luulivat meidän vajonneen suruun, mutta siinä he erehtyivät. Kuten Paavali sanoi, me olimme iloisia ”aina”.

”’Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.’ Te kysytte, miten tämä on mahdollista? Meillä on jokaisella yksi koti, josta huolehdimme. Paavali kantoi huolta niin Jerusalemin kuin Makedonian köyhistä. Te huolehditte yhdestä puolisosta, apostoli kaikista maailman kirkoista. Älkää siis jääkö valittamaan omaa kohtaloanne vaan ryhtykää oppimaan tiedon hyveitä.”

Näin selittää Johannes Krysostomos tämän päivän epistolatekstiä.

Voimme sanoa olevamme etuoikeuttuja, kun saamme kuulla apostoli Paavalin ohjeita vaikeuksien kestämisestä tässä Herran huoneessa ortodoksisen seminaarin yhteydessä.

Voimme tuntea, miten ympärillemme ovat kokoontuneina profeetat, apostolit, enkelit ja isämme Johannes Krysostomos.

Kaikki tämä kirkon todistajien joukko auttaa meitä kasvamaan siihen viisauteen, jossa inhimilliset mielipiteemme saavat kypsyä ensin traditioon nojaaviksi näkökulmiksi ja sitten todistuksellamme kirkon totuudeksi. 

Paavali antaa tähän selvät ohjeet. Puhdas mieli on ”tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä”. Miekka ja kilpemme on oikeamielisyys. Omistamme kaiken, kun myönnämme että meillä ei ole mitään ilman Jumalaa.

Johannes Krysostomos päättää homiliansa kehotukseen:

”Kunpa voisimme raivata elämästämme maalliset huolet ja keskittyä niihin rikkauksiin, jotka meidät odottavat tulevassa elämässä. Tulkaamme tämän ymmärtämiseen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja hyvyydessä, jolle Isän ja Pyhän Hengen kanssa kuuluu, kunnia, voima ja palvelus, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”

11.1.2017

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi