Saarna apostoli Johannes Teologin juhlana Joensuussa
Olemme kokoontuneet viettämään apostoli ja evankelista Johannes Teologin päivää ortodoksiselle seminaarille.
Apostoli Johannes on teologisten koulujen suojeluspyhä. On siksi paikallaan pohtia sitä, mitä juhlan troparissa ”Kristuksen rakastamaksi” luonnehdittu apostoli opettaa meille kirkostamme.
Kuulimme päivän epistolassa apostoli Johanneksen todistuksen: ”Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä” (1. Joh. 4:16).
Tämä apostolin lause on ortodoksisen kirkkonäkemyksen perusta.
Tunnetun venäläisen filosofin Aleksei Homjakovin mukaan apostoli viittaa rakkauteen, joka on annettu meille kirkossa Kolminaisuutena. Homjakovin mukaan kirkon ykseys vie aina kohti Jumalan Kolminaisuuden ykseyttä.
Lähestymmepä kirkkoa miltä ilmansuunnalta tai poliittisista lähtökohdista tahansa, kirkko on aina ensisijaisesti osa Kolminaisuuden mysteeriä, ei toisinpäin.
Apostoli Johannes puhui tänään luetussa ensimmäisessä lähetyskirjeessään Jumalasta rakkautena. Tuo rakkaus ei ole missään nimessä vain tunne tai tekoja, vaan myös Pyhän Basileios Suuren mukaan ikuista Kolminaisuuden persoonien kanssapalvelua, johon meidät on kutsuttu osallistumaan. Kolminaisuuden persoonien välinen yhteys on dynaamista.
Näin myös kirkon ykseys ei ole stabiilia, vaan jumalallisten hypostaasien mukaan jatkuvaa liikettä.
Ortodoksisen kirkkonäkemyksen mukaan Jumalan olemus muodostuu yhtä paljon osista kuin kokonaisuudesta. Näin jokainen kirkko paikallisesti ei ole vain osa muiden joukossa, vaan itsessään kuva universaalista kokonaisuudesta ja kirkon täyteydestä.
Vietämme apostoli Johanneksen juhlaa yhteisessä eukaristiassa. Myös tämä pyhä palvelus on todistus siitä, mitä uskomme kirkosta. Eukaristia on pyhien yhteyttä.
Me uskomme, että kirkon oppi ja kirkon isät ovat täyteydessään läsnä tässä ja nyt.
Liturgia on meille tänne kokoontuneille ei ainoastaan yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, vaan myös yhteys apostoli Johannekseen, Basileiokseen ja muihin kirkon isiin. Myös ekumenian on oltava yhteyttä aikakausien välillä.
Ortodokseina emme kuitenkaan saa suhtautua triumfalistisesti Jumalan Pyhän Hengen rakkauteen.
Tiedämme, että rakkauden Jumala on yksi ja Hänen rakkautensa on annettu kaikille ihmisille. Myös heille, jotka elävät näkyvän kirkon ulkopuolella.
Evankeliumissa Johannes Teologin mukaan kuulemme Jeesuksen sanat: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä” (Joh. 17:11).
Me uskomme, että kirkon oppi, hierarkia ja sakramentaalinen elämä on meille annettu lahja ykseyden enentämiseksi maailmassa. Jeesuksen sanat ”jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä” ei ole tarkoitettu vain ekumeeniseen kanssakäymiseen. Se on myös muistutus meidän ortodoksien välisiin suhteisiin.
Näin kirkon ykseys on yhtä aikaa pyrkimystä totuuteen ja pyhyyteen.
Ne eivät ole arvoja, jotka kirkko omistaa, vaan kirkko on rakennettu niiden päälle.
Mikään ortodoksinen kirkko ei ole yksin, vaan ainoastaan yhdessä muiden kirkkojen kanssa, totuuden tai pyhyyden ilmaus.
Tällainen on rakkauden apostolin opetus kirkon totuudesta. Sen palvelijoiksi meidät on kutsuttu, kuuntelemaan ja kutsumaan nöyrästi pyhien yhteyteen ihmisiä täällä ja kaikkialla, missä ortodoksisuus saa palvella ja todistaa apostoli Johanneksen evankeliumia.
