Saarna 7. helluntainjälkeisenä sunnuntaina Joensuussa
Tämän päivän evankeliumi (Matt. 9:27–35) on profeetta Jesajan kirjassa kerrotun ennustuksen täyttymys: ”Jumala itse tulee ja pelastaa teidät. Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat” (Jes. 35:4–5).
Päivän evankeliumissa on kolme huomionarvoista seikkaa: kahden sokean ja mykän parantaminen sekä fariseuksen ja kansan reaktiot Jeesusta kohtaan.
Kansanjoukot olivat iloisia Jeesuksen ihmetöistä. Parannetut kiittivät Häntä. Fariseusten asenne kertoi sen sijaan vaarillisimmasta mahdollisesta vammaisuudesta: hengellisestä sokeudesta.
Evankeliumin opetus voidaan tiivistää näin: on uskoa, joka avaa silmät, mutta on myös uskoa, joka voi ne sulkea!
Sokeiden miesten huudahdus ”Armahda meitä, Daavidin Poika!” (Matt. 9:27) on suora viittaus Vanhan testamentin lupaukseen. Tuo toteen käynyt ennustus Messiaasta avautui kuitenkin pikku hiljaa. Siksi myös Vapahtaja ei halunnut ihmetöitään kaiken kansan katsottaviksi ja sanoi sen vuoksi parannetuille: "Katsokaa, ettei kukaan saa tietää tästä" (Matt. 9:30).
Jeesus tahtoi pitää salassa sen, että Hän oli Vanhan testamentin luvattu Messias. Vapahtaja halusi ehkä näin ehkäistä niitä vääriä tulkintoja, joiden mukaan Hän on poliittinen henkilö – Rooman valtakunnan ikeestä vapauttaja. Sitä Jeesus Nasaretilainen ei ollut, vaan maailman synnin orjuudesta Vapauttaja.
Jeesuksen sokeille esittämä kysymys "Uskotteko te, että minä voin auttaa teitä?" (Matt. 9:28) esitetään myös meille. ”Kyllä”-vastauksemme ei ole kuitenkaan passiivinen, vaan tekojen uskoon nojautuva. Myöntävä vastaus sisältää valmiuden tarttua meille ojennettuihin Herran auttaviin käsiin. Nuo kädet on kuvattu tuonelaan laskeutumisen ikonissa, jossa ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva konkreettisesti tarttuvat ylösnousseen Jeesuksen heille ojentamiin käsiin.
Kristillinen usko on aktiivista. Se avaa silmät eikä sulje niitä.
Kansanjoukko katsoi Jeesusta ihaillen, mutta harva todellisuudessa oli valmis kuulemaan Hänen opetustaan. Siksi Jeesus totesi päivän evankeliumin yhdeksännen luvun viimeisessä lauseessa: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän” (Matt. 9:37).
Me ortodoksikristityt olemme kutsutut niiden joukkoon, joiden tulee vastata kysymykseen ”uskotko” teoilla. Kirkko on paikka, joka käynnistää meissä muutoksen tuon aktiivisen uskon tekoihin.
Noihin uskon tekoihin lähimmäistemme hyväksi pyydämme jokaisessa aamupalveluksen suuressa ylistysveisussa voimia näin: ”Herra, sinun puoleesi minä käännyn, opeta minua sinun tahtoasi täyttämään, sillä sinä olet minun Jumalani, sillä sinussa on elämän lähde; sinun valkeudessasi me valkeuden näemme. Jatka laupeuttasi niille, jotka sinut tuntevat!”
