Saarna 24. helluntainjälkeisenä sunnuntaina Valamossa
Luimme tänään kaikille tutun evankeliumin (Luuk. 16:19–31) rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.
Kuulimme tässäkin liturgiassa pienen saaton aikana lauletussa antifonissa ylistyksen vanhurskaalle Lasarukselle: ”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta” (Luuk 6:20).
Rikas mieskin sai kuulla taivaassa Aabrahamin sanat kärsivälle Lasarukselle tulleesta kohtalosta: ”Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun” (Luuk. 16:25).
Jeesuksen evankeliumissa kertoma vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta opettaa vielä paljon enemmän.
Se opettaa, miten meidän on kuunneltava Jumalaa Hänen pyhien kirjoituksiensa kautta ja elettävä maan päällä Hänen tahtonsa mukaan.
Näin siksi, koska kuoleman jälkeen tuo kaikki on liian myöhäistä.
Toinen tärkeä asia tämän päivän evankeliumissa on se, että Jumala rakastaa köyhiä. Hän osoittaa heidän kauttansa sellaista nöyryyttä, jota meidän tulee pitää elämänohjeenamme.
Siitä riippuu meidän kohtalomme.
Rakkaus ei ole vain asenteissa, vaan käytännön hyvissä teoissa. ”Antakaa, niin teille annetaan… Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan” sanoo Herra (Luuk. 6:38).
Sata vuotta sitten keskuudessamme elänyt Pyhä Johannes, Kronstadtin pappi, muistutti kerran siitä, miten rikkaus ja tuhlaavaisuus ovat kaksi eri asiaa.
”Rikkaita on yhteiskunnissa aina vähän, mutta sydämeltään kylmiä ja heikommilta riistäjiä on puolestaan paljon ja kaikissa yhteiskuntaluokissa”, sanoi pyhä Johannes.
Hän myös muistutti, että on myös sellaisia rikkaita, jotka käyttävät Jumalan suomat ja kasvua tuottaneet talenttinsa kanssaihmistensä hyväksi.
Armeliaisuus ja oikeudenmukaisuus eivät riipu yhteiskunnallisesta asemasta.
Jokainen antaa sen mukaan mitä voi. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi kokea sitä, mitä Lasarus koki kun ”koiratkin nuolivat hänen paiseitaan”.
Kolmas tämän päivän evankeliumissa oleva opetus on se, että taivas ja helvetti ovat todellakin olemassa.
Tämä onkin yksi harvoista Raamatussa olevista kuvauksista tuonpuoleisesta.
Evankeliumi opettaa, että helvettiä ei pidä ryhtyä rakentamaan maan päällä, koska se jatkuu myös tuonpuoleisessa.
On parempi tehdä pienin elein taivasta.
Tästä puhuvat myös monet vanhan kirkon isät, kuten Kyprianos Karthagolainen ja Basileios Kesarealainen.
He molemmat muistuttavat siitä, miten armeliaisuus ja myötätunto lähimmäisiämme kohtaan ovat välttämätön edellytys rukoukselle.
Jumala ei kuule hartaintakaan rukousta, jos siihen ei liity hyviä tekoja muita ihmisiä kohtaan.
”Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut” muistuttaa apostoli Jaakob kirjeessään (Jaak. 2:17).
Tällaiseen kristilliseen elämään meitä opettaa ja vahvistaa pyhä kirkko.
Siksi vielä haudan äärelläkin saatamme jokaisen lähimmäisemme ja rukoilemme Kristusta viemään hänet kuten kerran Lasaruksen ”vanhurskaitten asuntoihin”, saattamaan hänet ”lepoon Abrahamin helmaan” ja ”vanhurskaiden joukkoon” ja armahtamaan meitäkin ”hyvyydessään ja ihmisrakkaudessaan”.
30.10.2016
