Olet täällä

Saarna 21. helluntainjälkeisenä sunnuntaina Valamossa

Kuulimme tänään Luukkaan evankeliumista (Luuk. 16:19–31) kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.

Tunnemme hyvin kertomuksen ja siinä esitellyt yhteiskunnan ääripäät: rikkaat ja köyhät.

Evankeliumin aluksi heidät esitellään koruttomasti. Yhtäällä on herkkupöytien runsaus ja toisaalla äärimmäinen köyhyys ja nälkä.

Lasaruksen kurja asema tiivistyy sanoihin: ”Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan”.

Mutta sitten osat vaihtuvat. Rikas mies kuolee ja joutuu helvettiin. Lasarus puolestaan pääsee Aabrahamin helmaan.

On tärkeää huomata, että ”helvetti” tai ”Aabrahamin huoma” eivät ole lopullisella rajalla toisistaan erotettuja paikkoja.

Rikas mies ja Lasarus käyvät keskustelua ”syvän ja ylipääsemättömän kuilun” yli. Rikas mies kantaa huolta veljistään, joiden hän ei halua kokevan samaa kohtaloa kuin hän itse.

Tässä vaiheessa vertaus muuttuu profetiaksi: ”Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista” lausuu Aabraham rikkaalle miehelle.

Vertauksen köyhä Lasarus tuo mieleemme toisen Lasaruksen, Jeesuksen ystävän, jonka Vapahtaja herätti kuolleista ennen ristinkärsimyksiään ja ylösnousemustaan.

Johanneksen evankeliumin XII luvussa olevassa kertomuksessa Lasaruksesta kohtaamme saman epäuskon kysymyksen. Monet eivät uskoneet Jeesuksen voimaan ja halusivat surmata Parantajan: ”Heitä ei saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista”.

Molemmat Lasarukset: rikkaan pöydän vieressä kerjännyt ja Jeesuksen ystävä, ovat kuitenkin molemmat ylösnousseen Kristuksen todistajia!

Rikas mies ja Lasarus ovat edelleen läsnä jokapäiväisessä elämässämme.

Kuinka monta kertaa me hylkäämme ylösnousseen, joka lähimmäisenämme tulee luoksemme apua pyytäen?

Kuinka usein sydämemme haluaa olla avaamatta ovea ihmisen pojalle, joka on Jumalan Pojan kuva ja kaltaisuus?

Tämän päivän evankeliumin opetus ei ole helvetin pelossa vaan siinä, ettemme tunne Jumalaa, joka köyhäksi pukeutuneena on vaarassa jäädä ovien ulkopuolelle.

Vertaus varottaa meitä sulkeutumasta aineelliseen hyvinvointiin ja olla näkemättä sitä, mikä todella on merkityksellistä.

”Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan”. Tässä lauseessa näemme, kuinka Jumalan luomat eläimet osoittavat myötätuntoa köyhää Lasarusta kohtaan. Myös eläimet asetetaan meille esikuviksi.

Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on selitys Herran rukouksessa olevaan anomukseen, jossa pyydämme Jumalaa antamaan meille ”jokapäiväisen, tarpeellisen leivän”.

Meille ”tarpeellinen” on aineellinen kysymys, mutta lähimmäisemme jokapäiväinen leipä on meille aina myös hengellinen kysymys.

2.11.2014

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi