Saarna 19. helluntainjälkeisenä sunnuntaina Mikkelissä
Luimme tänään evankeliumin (Luuk. 5:1–11) Jeesuksen opetustyön alkamisesta Gennesaretinjärven rannalla.
Jordanin kasteen ja Juudean 40 päivän erämaahiljaisuuden jälkeen Jeesus saapui kotikaupunkiinsa Nasaretiin.
Siellä Hän julisti tehtävänsä köyhien, vangittujen, sokeiden ja vainottujen auttajana.
Nasaretista Jeesus kävi Kapernaumissa, vieraili synagogassa ja paransi sitten Simon Pietarin anopin.
Tänään Jeesus opettaa ensimmäistä kertaa suurelle kansanjoukolle.
Keskustelu kalastajien kanssa kulminoituu Pietarin huudahdukseen ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket” ja sen jälkeen tunnustukseen ”Minä olen syntinen mies” (Luuk. 5:5,8).
Pietarin tunnustus on kaikille meille tuttu ja kukaan meistä kristityistä ei kyseenalaista syntisyyttään.
Mutta elämässä on myös hetkiä, jolloin tunnemme kelvottomuutemme erityisen vahvasti ja tuo tunne tuntuu joskus vievän meiltä kaiken voiman.
Jeesus ei yrittänyt vakuuttaa Pietaria puhumalla, koska Pietari ei olisi puhetta uskonut. Jeesus sai aikaan Pietarissa sydämen särkymisen ja oman tilansa ymmärtämisen.
Pyhä Benedictus Nursialainen (480–547) on kuvannut tätä ihmisen ensimmäistä kohtaamista Jumalan kanssa laskeutumisena pimeyteen ja epätoivoon.
Paradoksaalisesti vain sieltä, oman voimattomuuden tunnistamisesta, alkaa myös ainoa tie kohti valoa.
Oktoehoksessa, sunnuntaipäivien hymnikirjassa, laulamme tästä Pietarin tiestämme näin: ”Syntien pohjaton syvyys ympäröi minua, ja henkeni on nääntymäisillään. Mutta ojenna voimallinen käsivartesi ja pelasta minut, niin kuin pelastit Pietarin, oi Johdattaja.”
Huudahdus ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies” oli tuon tien alku. Se aloitti Pietarin valmistamisen suureen tehtävään ihmisten kalastajana, ilosanoman julistajana.
Pietarin tie apostoliksi oli vaikea. Siihen kuului Herran kieltäminen Getsemanessa ”Minä en tunne sitä miestä” (Matt. 26:70), itku ja katumus, mutta myöhemmin Jeesukselle kolmesti annettu vakuutus ”Sinä tiedät, että olet minulle rakas” (Joh. 21:15).
Kaikki nämä Pietarin kanssa koetut tapahtumat vahvistavat opetuksen Jumalan ja ihmisen välisestä synergiasta: me tarvitsemme Jumalaa, mutta Jumala tarvitsee myös meitä, syntisiä ihmisiä, toteuttaakseen olemuksensa tärkeintä ominaisuutta, ihmisrakkauttaan.
Tästä ihmisrakkaan voimasta kertoo psalmi 116: ”Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni” (Ps. 116:6) ja tästä syystä myös meidät kutsutaan tänään Herran yhteyteen sanoin ”Jumalan pelvossa, uskossa ja rakkaudessa lähestykää”.
Apostolien vene ei uponnut eivätkä heidän verkkonsa revenneet.
Yhtä vahva on meidän, tämän päivän apostolien ohjauksessa kulkeva kirkkolaiva, koska senkin peräsimessä on Gennesaretinjärven rannalla opetuslapset kutsunut Kristus Vapahtaja.
Hän on mukanamme ja Hänen mukanaan purjehdimme turvallisesti kohti sitä meille tehtyä tyventä satamaa, joka on rakennettu jo maailman luomisessa.
25.9.2016
