Saarna 18. helluntainjälkeisenä sunnuntaina Varkaudessa
Päivän epistolatekstissä apostoli Paavali kehottaa hengellistä lastaan apostoli Titusta ja kirjoittaa: ”haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi.” (Tit. 3:8)
Paavali viittaa ”näillä asioilla” Isän Jumalan pelastavaan tahtoon, Kristuksen evankeliumiin ja Pyhän Hengen aikaan saamaan sisimmän uudistumiseen (Tit. 3:1–7). Tituksen tuli keskittyä oleelliseen ja välttää turhia ja hyödyttömiä kiistoja, mutta toisaalta myös karttaa harhaopettajia ja varoittaa heitä (Tit. 3:9–11).
Evankeliumitekstissä kerrotaan kylväjästä, jonka kylvämät siemenet putosivat sekä huonoon että hyvään maahan. Vapahtaja osoitti vertauksensa Jumalan sanan kuulijoille: ”hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.” (Luuk. 8:15) Elämämme tarkoituksena on tuottaa hyvää satoa. Tällä Vapahtaja tarkoittaa puhdasta ja eheää sydäntä: kutsumuksemme on kasvaa eheiksi ihmisiksi. Tituksen kirjeen mukaan eheytymiseemme liittyy pyrkimys tehdä ahkerasti hyvää (Tit. 3:8).
Tahdoimme tai emme, sisäinen kasvumme on erottamattomasti sidoksissa ulkoiseen elämäämme.
Sisäisen ja ulkoisen elämän yhteys tulee ilmi myös pyhien muistossa. Tänään muistelemme Nikean seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen 350 isää. Nämä isät vahvistivat ikonien kunnioittamista koskevan opin, jonka ikonienraastajien nimellä tunnetut harhaopettajat torjuivat. Kiistaa ei voitu välttää. Isät puolustivat totuutta, jonka mukaan Kristus syntyi ihmiseksi ja tuli siksi myös kuvattavaksi. Kristuksen ihmiseksi tulon tarkoituksena oli ihmisyytemme uudistaminen ja meidän pelastuksemme, jotta meistä itsestämme voisi tulla Kristuksen ikoni, kuva ja kaltaisuus.
Tähän juhlaan liittyen vietämme myös Jumalanäidin jerusalemilaisen ikonin muistopäivää. Perimätiedon mukaan ikonin ensimmäisen version maalasi apostoli ja evankelista Luukas. Eräs merkittävä ikonin ihmeitätekevä toisinto sijaitsee Lintulan luostarissa. Lintulan sisaret toivat sen mukanaan Kivennavalta, kun joutuivat monien karjalaisten ja Karjalassa asuneiden tavoin lähtemään pitkälle evakkotaipaleelle. Heidän uskonsa hyvä sato todistaa luottamuksesta ihmiseksi tulleeseen ja ihmisiä rakastavaan Kristukseen.
Edellä kulkeneet hengelliset isät ja äidit elivät todeksi evankeliumin totuutta. Sitä puolustaessaan kirkolliskokouksen isät julistivat Jumalaa ylistäen: ”[me] laulamme yhdessä Jumalanylistäjän Daavidin kanssa lausuen Herralle Jumalalle: Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä niin kuin kaikkinaisesta rikkaudesta, ja: Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti tosia. Anna minulle ymmärrys että eläisin.” (Nikean 1. sääntö) Jumalan pelastusteoista kiittäminen, oikeanlainen ymmärrys ja pyrkimys totuudessa kasvamiseen ovat ikuisen elämän satoa tuottava päivittäinen alku.
Evankeliumin totuuden puolustaminen on vaikea taito. Se millä tavoin kylvämme evankeliumin hyvää sanomaa ja elämme sitä todeksi vaikuttaa siihen millaisen sadon kylvö tuottaa. Menneiden sukupolvien hengellinen sato oli runsas, mutta millä tavoin me kannamme hedelmää?
Ulkoisesti hyvä sato tulee ilmi esimerkiksi siinä, kun kunnioitamme Jumalaa kumartaen pyhien ikonien edessä. Tämä on vasta sisäisen työskentelymme alku. Uskomme perusta tulee julki myös, kun vastaanotamme Kristuksen ruumiin ja veren iankaikkiseksi elämäksemme. Ehtoollisen suuri lahja onkin Jumalan kylvön runsas ja iloa tuottava kaste. Siitä huolimatta meidän on pohdittava, ei masentuen, vaan horjumatta Kristukseen luottaen, olemmeko itse niiden joukossa, jotka sanan kuultuaan ”pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.” (Luuk. 8:15)
Pohdintamme ei saa jäädä tähän. Sisäisen tilinteon jälkeen, valmistauduttuamme, on tärkeää tulla osalliseksi Vapahtajamme rakkauden lahjasta, Kristuksen ruumiista ja verestä. Sitä seuraa pyrkimys yhdistää sisäinen työskentely ulkoiseen, jotta kantaisimme hyvää satoa tässä maailmassa.
Meillä on Kristuksesta osallisiksi tultuamme rakkaudessa velvoittava tavoite, joka liittää meidät yhteyteen pyhien kilvoittelijoiden kanssa.
Apostoli Paavali tiivistää tämän pyrkimyksen osuvasti ja kirjoittaa: ”jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää.” (Tit. 3:8)