Olet täällä

Saarna 17. helluntainjälkeisenä sunnuntaina Jyväskylässä

Päivän evankeliumitekstissä Jeesus sanoo: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” (Luuk. 6:31) Myöhemmin samassa tekstissä hän sanoo: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa” (Luuk. 6:36).

Nämä lyhyet lauseet ovat selkeytensä ja käytännönläheisyytensä vuoksi hyvin haastavia, sillä ne kiinnittävät huomion asenteisiimme.

Arkinen elämämme on valintoja suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin. Vapahtajan sanojen mukaan suhtautumistapamme toisiin ei voi rakentua ainoastaan meitä miellyttävien ihmisten rakastamiseen, vaan evankeliumin totuudelle. Sen mukaisesti meidän tulee rakastaa myös niitä, jotka eivät rakasta meitä, jotka ovat vihamiehiämme tai jotka käyttävät meiltä saamiamme lahjoja vääriin tarkoituksiin.

Vapahtaja kiinnittää huomiomme siihen miten me kohtelemme toisia ja millaisella asenteella suhtaudumme niihin, jotka rikkovat meitä vastaan tai toimivat arvaamattomasti. Heikkoutemme vuoksi me kohtaamme nämä haasteet seurakuntaelämässä, lähipiirimme keskellä, työpaikoillamme ja vapaa-ajallamme, kaikkialla missä elämme.

Tämä kristilliseen elämäntapaan tarkoitettu armahtava asenne ei ole tärkeä ainoastaan henkisen, moraalisen ja hengellisen kasvumme vuoksi,  vaan myös siksi, että se merkitsee yhteenliittymistä Jumalan pelastustekoihin.

Liturgiassa me muistamme, kuten ehtoollisen asetussanojen edellä kuulemme, Kristuksen ”pelastavaista käskyä ja kaikkea meidän tähtemme tapahtunutta, ristiä, hautaa, ylösnousemista kolmantena päivänä, taivaaseen menemistä, oikealla puolella istumista, toista ja kunniallista tulemista.” Pian näitä seuraavien asetussanojen jälkeen me osallistumme Kristuksen uhriin, pyhään ehtoolliseen.

Ehtoollisen mysteerio, leivän ja viinin muuttuminen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, on Jumalan armon lahja meille ja koko maailmalle. Eukaristia ei kuitenkaan pääty sen nauttimiseen ja liturgian päätösrukouksiin. Jeesuksen kehotus tehdä toisille kuten tahtoisit itsellesi tehtävän ja armahtaa toisia, niin kuin taivaallinen Isä armahtaa sinua, kutsuvat osallistumaan Jumalan pelastaviin tekoihin omassa elämäpiirissämme myös liturgian jälkeen.

Vapahtajan sanat kehottavat meitä tulemaan iankaikkisen elämän lahjaksi läheisillemme. Laupeuden opetteleminen toisia kohtaa ei ole aina helppoa, mutta tuo laupeuden meidän ulottuvillemme.

Avain uuteen asenteeseen on yhteys Kristukseen. Ehtoollisyhteydestä alkaa kiertoliike, joka kutsuu kasvamaan lähimmäisenrakkaudessa, ja jälleen, onnistumisen ja epäonnistumisten jälkeen, Kristuksen ruumiin ja veren yhteyteen.

Näin kasvamme ja tulemme vähitellen valmiiksi, kuten Vapahtaja sanoo: ”armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.” (Luuk. 6:36)

 

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi