Saarna 16. helluntainjälkeisenä sunnuntaina Kuopiossa
”Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies. – – Mutta Jeesus sanoi hänelle: Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” (Luuk. 5:8,10)
Päivän evankeliumitekstin mukaan Jeesuksen ympärillä tungeksi suuri ihmisjoukko voidakseen kuulla Jumalan sanaa. Väkijoukon puristuksessa Vapahtajan huomio kiinnittyi verkkojaan huuhtoviin kalamiehiin. Jeesus astui veneeseen ja pyysi Simon Pietaria soutamaan kauemmas voidakseen opettaa kansaa veneestä käsin.
Teksti ei kerro, millaisen vaikutuksen Vapahtajan opetus teki Simon Pietariin tai Sebedeuksen poikiin, Jaakobiin ja Johannekseen. Herran kehotus heittää verkot syvään veteen herätti kuitenkin epäilyksen, sillä kalamiesten kokemuksen mukaan pyyntö oli turha. Simon Pietari totteli, vaikkakin epäillen, ja heitti verkot syvälle veteen, koska Herra pyysi tätä. Kalansaalis oli niin suuri, että vene oli vaarassa upota. Ihmeteko sai kalastajissa aikaan hämmenystä ja pelkoa.
Simon Pietarin huudahdus – ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” (Luuk. 5:8) – kertoo syvästä muutoksesta tulevan apostolin sisimmässä.
Epäilys ja epäilevä suhtautuminen Vapahtajan pyyntöön johtivat katumukseen ja pelkoon Pietarin nähtyä vastoin odotuksia saadun kalansaaliin suuruuden.
Vapahtajan vastaus pelon valtaamalle Simon Pietarille osoittaa, ettei vaarallista ollut niinkään epäilys, vaan katumattomuus. Sisimmän muutoksen edellytys oli oikeanlainen katumus, joka sai ensin aikaan synnin tähden kasvavaa pelkoa, mutta toi mukanaan Vapahtajan lupauksen: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.”
Katumus, pelko ja Herran rauha olivat Simon Pietarin kutsumuksen alku.
Pyhää ehtoollista edeltävä valmistautuminen ja katumus johtavat osallisuuteen Kristuksen uhrista sekä valmistavat meitä Simon Pietarin tavoin Kristuksen palvelemiseen kutsumuksemme mukaisesti. Apostolin tavoin olemme tänään Vapahtajan edessä ja tunnemme hänen pyyntönsä ja tahtonsa, joita meidän tulisi toteuttaa ja joista kirkko opettaa.
Liturgiassa kuulemme Jumalan pelkoon eli kunnioittamiseen ja rauhaan viittaavat sanat, kun diakoni lausuu ennen pyhien lahjojen siunaamista: ”Seisokaamme hyvin, seisokaamme pelvossa, ottakaamme vaari, rauhassa uhratkaamme pyhää uhria.”
Oikeanlainen sydämestä kumpuava katumus on kirkon uskonkokemuksen ja kilvoitteluperinteen mukaan pelastukseen johtavan nöyryyden alku. Katumuksen askeleet ovat myös ihmisyytemme ja kutsumuksemme uudistamisen alku, rauhan ja pelastuksen ehtymätön lähde.
Tämä rauha mainitaan myös liturgian teksteissä. Diakonin kehotusta seuraavat papin lausumat siunauksen sanat, jotka muistuttavat kaikille Simon Pietarin tavoin syntejään katuville ihmisille Jumalan armosta ja ihmisrakkaudesta: ”Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.”
