Olet täällä

Saarna 14. helluntainjälkeisenä sunnuntaina Kiuruvedellä

Päivän evankeliumissa (Matt. 22:1–14) kuultiin vertaus kuninkaanpojan häistä.

Tämä vertaus on jatkoa aiemmin Matteuksen evankeliumissa oleville samantyyppisille vertauksille, joissa puhutaan rikkaviljasta (Matt. 13:36–43) ja peltoon kätketystä aarteesta (Matt. 13:47–50).

Kaikissa näissä vertauksissa pohditaan samaa kysymystä: ketkä ovat kutsuttuja osallistumaan Jumalan valtakunnasta?

Vertauksia on joskus tulkittu ennaltamääräystä julistaviksi. Tällöin vertausten tulkinta nojaa siihen, että Jumala olisi ennalta säätänyt sen, ketkä päätyvät kadotukseen ja ketkä pelastuvat.

Tulkinta ennaltamääräämisestä ei perustu ortodoksiseen pelastuskäsitykseen. Jeesuksen vertausten opetuksen syvin ajatus on osoittaa, miten Jumala etsii ja tarjoaa ihmiselle aina uuden mahdollisuuden pelastukseen.

Tämän päivän vertauksessa hääjuhlaan kutsutaan ”niin pahat kuin hyvät”. Niillä kuvataan sekä juutalaisia että kaikkia muita Jumalan Pojan ilosanoman kuulleita. Pelastus on valmistettu kaikille heille.

Vaikka Matteuksen evankeliumissa olevissa vertauksissa käytetään voimakkaita kielikuvia hyvästä ja pahasta, on niiden opetuksena kertoa se, että Jumala etsii ja kutsuu kaiken aikaa ja kaikin keinoin ihmistä luokseen.

Näin tuo asia todetaan tämän päivän epistolatekstissä, jossa apostoli Paavali valoi uskoa Korintin kristittyihin: ”Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen” (2. Kor. 1.21–22).

Jumala kutsuu ihmisiä kirkkonsa kautta, joka voitelee Kristuksen – voidellun – antamalla voimalla lapsiaan riemun ja parannuksen öljyllä. Jumala itse vahvistaa meitä.

Tämä on kirkon uskon keskeinen perusta. Kaikki tekeminen ja rakentaminen voi perustua vain siihen, että uskomme myös Jumalan itse olevan kansamme mukana tekemässä.

Monta kertaa tekeminen tuntuu työläältä tai lähes epätoivoiselta. Mutta kuten psalminkirjoittaja asian ilmaisee: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on siksi tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme” (Ps. 118:22).

Olemme aloittamassa uutta kirkkovuotta, jonka alkua ortodoksisessa kirkossa vietetään Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan ajalta periytyvän käytännön mukaan syyskuun 1. päivä. Kirkkovuoden alku on myös omistettu luomakunnan muistamiselle.

Kirkkovuoden alkaessa rukoilemme: ”Oi kaikkien luotujen Luoja, sinun vallassasi ovat aikakaudet ja aika. Siunaa, oi Herra hyvyydelläsi tämänkin vuoden kierto, varjele rauhassa maatamme ja kansaamme ja pelasta meidät Jumalansynnyttäjän esirukouksien tähden.”

2.9.2012

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi