Radion aamuhartaus
Kirkkovuodessa elämme joka vuosi uudelleen pelastushistorian tapahtumia. Emme vain muistele niiden historiallisuutta, vaan pyrimme tekemään tapahtumista elämämme todellisuutta valmistautumisen ja juhlan viettämisen kautta.
Nyt elämme todeksi kirkkovuoden juhlien juhlaa, Kristuksen ylösnousemusta, johon valmistauduimme pitkän paaston, pyhityskilvoituksen, avulla. Kirkon perinteessä suuri paasto, tämä suuri pyhä, on ollut kasteelle valmistautumisen aikaa. Niin myös jokainen suuri paasto ja pääsiäinen ovat oman kasteemme puhtauteen palaamista ja sen tuoman kirkkauden vahvistamista elämässämme. Tätä viikkoa ortodoksinen kirkko kutsuu nimenomaan kirkkaaksi viikoksi, pääsiäisviikoksi; se on täynnä ylösnousemuksen riemua!
Pääsiäisyön ristisaatossa lauloimme ”Sinun ylösnousemistasi, Kristus Vapahtaja, enkelit veisuin ylistävät taivaissa, tee meidätkin maan päällä otollisiksi sinua puhtain sydämin ylistämään”.
Kristittyinä olemme Kristuksen ylösnousemuksen todistajia. Tuossa pääsiäisyön ristisaatossa kuljimme mirhantuojanaisten jälkiä seuraten Kristuksen haudalle todistamaan tyhjän haudan ihmettä ja ylösnousemuksen todellisuutta.
Kristuksen haudalle pääsiäisaamuna menneillä naisilla oli muiden murheiden lisäksi mietittävänä, kuka auttaisi heitä vierittämään ison kiven pois haudan suulta. Haudan edessä ollut suuri kivi oli pimeyden, epätoivon, surun, synnin ja kuolemankin symboli. Nuo samat asiat olivat koko ihmiskunnan taakkana ylösnousemusaamuun asti.
Naisten hämmästykseksi kivi olikin poissa haudan suulta. Kivi, joka oli turmeluksen portti, oli nyt lopullisesti poissa. Myös me olemme mirhantuojanaisten kanssa saman haudan suulla ja kysymme, kuka vierittäisi meidän sielujemme tieltä pois hautakiven? Pääsiäisaika antaa meille tähän vastauksen: kiven vierittää pois sama ylösnoussut Herra, joka toi ensimmäisenä pääsiäisenä valon hautojen asukkaille.
Ylösnousemus on idän kirkon ydinsanoma. Se on uuden elämän todellisuutta koko maailmalle, sillä sen kautta meille avautuu portti Jumalan rakkauden maailmaan ja osallisuuteen illattomasta päivästä. Tämän ympärille kietoutuu koko pelastushistoriamme.
Ilman ylösnousemista meillä ei olisi mitään. Kristus - toinen Aadam - korjasi sen, missä ensimmäinen Aadam paratiisissa eläessään epäonnistui. Kuoleman voittaminen ja ylösnousemuksen ihme ovat salaisuuksia, jotka ylittävät luonnon järjestyksen. Emme voi selittää niitä järjellä vaan ainoastaan rakkautemme ja vilpittömän uskomme kautta.
Ylösnousemuksen sanoma auttaa meitä asettamaan oikeaan valoon niin omassa elämässämme kuin yhteiskunnassammekin olevat asiat ja ilmiöt. Kristittyinä todistamme muuttumatonta ja ajatonta sanomaa Jumalan huolenpidosta ihmiskuntaa kohtaan niin paikallisesti kuin globaalistikin.
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo” (Joh. 8:12).
Tuo ylösnousemuksen valo nousi ensimmäisenä pääsiäisenä haudasta ja voi loistaa kaikkialla maailmassa. Mirhantuojanaisten ja opetuslasten tavoin me olemme tuon valon ja kuolemattomuuden lähteen lapsia.
