Puheenvuoro maailman uskontojohtajien kokouksessa Moskovassa

Tervehdin teitä kaikkia lämpimästi Suomen ortodoksisen kirkon nimissä. Iloitsen siitä, että näin laaja ja arvovaltainen kokoontuminen on toteutunut. Kyseessä on merkittävä uskontojen välinen ekumeeninen yhteistyön avaus. Rukoilen sille hyvän ja ihmisiä rakastavan Jumalan siunausta.

Kuluneella 1900-luvulla poliittinen, etninen ja uskonnollinen fanatismi synnytti monia tragedioita. Euroopassa kohtasimme muun muassa kommunistisen ja kansallissosialistisen diktatuurin sortoa. Muistamme hyvin myös esimerkiksi Jugoslavian hajoamissodan lukuisat viattomat siviiliuhrit.

Myös uusi vuosituhat on alkanut kriiseissä, joissa väkivalta verhoutuu etniseen ja uskonnolliseen fanatismiin. Syyskuussa 2001 maailmaa järkyttivät New Yorkin terrori-iskut. Niiden jälkeiset tapahtumat ovat merkinneet sitä, että uskonnot on liitetty tiiviisti mukaan eri konflikteihin, joita monet geopolitiikan tuntijat nimittivät uskaliaasti sivilisaatioiden välisiksi konfrontaatioiksi.

Eri uskontojen edustajina tiedämme, että vanhat maailmanuskonnot eivät rakenna kuiluja sivilisaatioiden välille vaan purkavat niitä. Tiedämme myös, että vihan ja väkivallan vastustaminen onnistuu vain ja ainoastaan puolustamalla ihmisiä ja rauhaa.

Kaiken hämmennyksen keskellä uskontojen välinen dialogi lähtee liikkeelle oikeiden kysymysten esittämisestä. Uskonnot kysyvät yhdessä oikeita kysymyksiä ja poliitikot etsivät niihin tahollaan vastauksia.

Koska kristinuskon mukaan Jumalan keskeisin ja lyhyin määritelmä on "rakkaus", tulee meidän kannustaa ja ohjata ihmisiä uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen, rakastamaan lähimmäisiään uskonnollisista, poliittisista tai etnisistä eroista huolimatta ja haastaa myös poliitikot tukemaan tätä tavoitetta.