Olet täällä

Puheenvuoro: "Ahkeran arkkipiispa Paavalin perintö"

Vietämme Veljestön juhlaa aina muistettavan esipaimenemme, Karjalan ja koko Suomen arkkipiispan Paavalin, syntymän satavuotismuistolle järjestettävän juhlaseminaarin merkeissä.

Kuulemme tämän seminaarin aikana mielenkiintoisia puheenvuoroja esipaimen Paavalin työstä liturgistina, kirkkomuusikkona, munkkina ja piispana. Esipaimen Paavali oli monipuolinen lahjakkuus, jonka ahkeran työn jälki näkyy kirkossamme edelleen.

Tästä on yhtenä osoituksena myös sisälähetys- ja valistusjärjestö Ortodoksinen Veljestö, jonka yksi perustajajäsenistä arkkipiispa Paavali oli.

Arkkipiispa Paavalin kuolemasta tulee runsaan kuukauden kuluttua, 2. joulukuuta, kuluneeksi 26 vuotta. Se on kirkon historiassa lyhyt aika.

Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että kuvamme tuosta monilahjaisesta esipaimenesta ja suurmiehestä on vasta muodostumassa.

Arkkipiispa Paavali eli samalla vuosisadalla kuin sellaiset suomalaisen yhteiskunnan merkkihenkilöt kuten marsalkka Mannerheim tai arkkitehti Alvar Aalto.

Ortodoksisen kirkon suurista persoonista esipaimen Paavalia voidaan ehkä verrata vuonna 1978 edesmenneeseen Leningradin metropoliittaan Nikodimiin, nykyisen Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Kirillin hengelliseen opettajaan ja esikuvaan, sekä vuonna 1983 kuolleeseen liturgistiin, rovasti Aleksander Schmemanniin.

Historiaa katsotaan suurten persoonien elämäntyön kautta. Toisaalta meidän on myös hyväksyttävä se, että historiatutkimus analysoi suurmiehiä myös osana heidän aikansa viitekehystä.

Niin Mannerheim, Aalto, Nikodim kuin Schmemann jakoivat mielipiteitä omana aikanaan. Se ei vähennä heidän arvoaan, jos hyväksymme heistä myös lausutut soraäänet.

Historian suuria persoonia yhdistää usein se, että he näkivät metsän ja horisontin, mutta eivät välttämättä kaikkia pieniä puita.

Arkkipiispa Paavali on joka tapauksessa Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan suuria hahmoja. Uskomme, että hänen elämäntyönsä ja persoonansa monet vivahteet kestävät myös kriittisen historiallisen tarkastelun.

Kaikille arkkipiispa Paavalin työtovereille, niin ystäville kuin muillekin jää hänestä yksi muisto, joka ansaitsee laajan arvostuksen: se on ahkeruus ja tarmokkuus.

Ilman arkkipiispa Paavalin innostusta ja työteliäisyyttä meillä ei olisi suomenkielellä sitä hengellistä, liturgista tai musiikillista kirjallisuutta, joka meillä nyt on.

Arkkipiispa Paavalin perinnöstä nostaisin juuri ahkeruuden ja uteliaisuuden uuden oppimiseen suurimmaksi esimerkiksi meille nykyisille kirkon palvelijoille.

Olkoon ahkeruus hengellisen kirjallisuuden julkaisemiseen myös tänään juhlaa viettävän Ortodoksisen Veljestön työnäky tulevaisuudessa.

Tervehdys Ortodoksisen Veljestön 70-vuotisjuhlassa Valamossa 1.11.2014

 

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi