Olet täällä

Puhe kaatuneiden muistopäivänä Pielavedellä

Kristus nousi kuolleista!

Kunnioitetut kaatuneiden omaiset ja ystävät sekä sotiemme veteraanit! Hyvä kaatuneiden muistopäivän viettäjät!

Elämme kirkkovuodessa pääsiäisaikaa eli Kristuksen ylösnousemusjuhlan kautta. Kirkko kehottaa meitä muistamaan jatkuvasti esirukouksissa kuolleita omaisia ja läheisiä. Näin siksi, että rukous on vahvin rakkauden ilmaus, jonka me elossa olevat voimme antaa edesmenneille. Korkea veisu sanoo: ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema” (Kv.8:6). Tiedämme, ettei kuolemakaan voi katkaista rakkauden sidettä.
 
Kunnioitamme vuosien 1939–1945 sodissa ja kotirintamalla palvelleita useiden muistopäivien kautta. Tänään vietettävää kaatuneiden muistopäivää on vietetty vuodesta 1940 lähtien. Tuolloin mielessämme oli tuoreena talvi- ja jatkosodissa menetettyjen sankarivainajien muisto. Nyt seitsemän vuosikymmenen jälkeenkin haluamme vaalia ja kantaa rukousta edesmenneiden sodissa menetettyjen omaistemme, ystäviemme ja läheistemme puolesta.

Sotaa seurasivat raskaat muutokset, kun alueluovutusten myötä lähes 500 000 asukasta Karjalan, Kuusamon itäpuolen ja Petsamon alueilta joutui jättämään kotiseutunsa ja asettumaan siirtolaisena uusille alueille. Siirtolaisten ja rintamamiesten asuttaminen sekä sotaleskien elinolojen turvaaminen edellyttivät laajaa asutustoimintaa ja sopeutumista uuteen tilanteeseen paitsi siirtolaisilta myös Sisä-Suomen asukkailta.

Sodan surut, vammat ja kaatuneiden kaipuu hukutettiin usein raskaaseen työhön ja kamppailuun paremman elämän puolesta. Monista kipeistä asioista ja kokemuksista vaiettiin tai niitä jaettiin vain arkaillen entisten kotiseutujen tuttavia tavatessa. Edelleen voimme kohdata omaisia, joille puolison tai isän menetys vaatii surutyötä.

Veteraanien ja kaatuneiden omaisten liitot ovat kantaneet vastuuta sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien toteutumisesta yhteiskunnassamme sekä luoneet mahdollisuuksia käsitellä ja pitää esillä sotien vaikeita kokemuksia. Merkittävinä sotien vaikutusten käsittelyä auttaneina asioina haluan mainita historian tutkimuksen, pitäjä- ja perinneseuratoiminnan, sukututkimuksen sekä monipuolinen muun kulttuurisen ja seurakunnallisen toiminnan. Ne ovat palvelleet ja palvelevat niin sota-ajat kokeneita kuin nuorempiakin sukupolvia.

Hyvin tärkeitä ovat myös nämä vuosittaiset muistopalvelukset haudoilla ja muistomerkeillä. Hetkemme rukouksessa haudalla tai muistomerkillä on tuon rakkauden siteen vaalimista ja vahvistamista. Näin konkreettisesti osoitamme uskoamme ylösnousemukseen ja rakkauttamme lähimmäisiin.

Rakkaus Kristukseen yhdistää elävät ja kuolleet. Nojaudumme evankelista Luukkaan opetukseen, että ”Hän (Kristus) ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien, sillä kaikki hänelle elävät” (Luuk. 20:38). Hänessä nukkuneet elävät kuolemansa jälkeen Kristuksessa. Jaamme näin pääsiäisen riemun myös tuonilmaisiin siirtyneiden kanssa.

Olkaa iäti muistetut ja autuuteen kutsutut, te sodissa kaatuneet omaisemme ja läheisemme.

Kristus nousi kuolleista!

 

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi