Olet täällä

Puhe Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian laitoksen kuoron konsertissa Kuopion tuomiokirkossa

Olemme tänä iltana kokoontuneet kuulemaan Joensuun yliopiston ortodoksisen kuoron 20 -vuotista toimintaa juhlistavaa konserttia. Nimensä mukaisesti kuoro on omistautunut esittämään ortodoksista liturgista kirkkolaulua. Käsiohjelmasta voimme lukea, että kuoro on toiminut koko olemassaolonsa ajan Joensuun kirkkomusiikkikoulutuksen yhteydessä ja pääosa sen laulajista on joko kirkkomusiikin tai teologian opiskelijoita.

On samalla todettava, ettei ortodoksista kirkkomusiikkia voi opiskella ilman teologiaa. Kuoroa johtaa diakoni Petri Nykänen, joka myös toimii kirkkomusiikin opettajana Joensuun yliopistossa.

Tähän konserttiin valittu ohjelmisto antaa laajan kuvan oman aikamme ortodoksisesta kirkkomusiikista, sillä konserttiohjelma koostuu kokonaisuudessaan elävien säveltäjien musiikista. Saamme kuulla brittiläisten, Yhdysvaltain kreikkalaisten ja suomalaisten säveltäjien tuotantoa.

Kirkkomusiikki, samoin kuin esimerkiksi ikonimaalaus, on ortodoksisen kirkon elävää perinnettä, joka hakee aina omasta ajastaan sille olennaisen ja sopivan muodon. Kyky säveltää on Jumalan antama lahja ja sen sitominen jumalanpalvelukseen vaatii jatkuvaa yhteyttä kirkon rukouselämään. Liturgisiin teksteihin voidaan säveltää musiikkia varsin vapaastikin, mutta vakavassa mielessä sävellettyä kirkkomusiikkia ei ole tarkoitettu ensisijaisesti konsertteihin, vaan ennen muuta jumalanpalveluksiin.

Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa kirkon opetuksen havaitsee kaikilla aisteilla. Ehtoollisviinin maku, suitsukkeen tuoksu, tuohuksen lämpö ja valo, ikoneitten värikäs kuvallinen kerronta ja kirkkosaleissa soiva laulu ilmentävät kaikki kirkon julistusta. Kirkkomme veisut ovat laulettua ja soivaa rukousta ja uskonoppia. Kirkkomusiikki ei siis ole vain taidemusiikkia sanan syvällisessä mielessä. Se on arjen ja juhlan käyttömusiikkia. Kirkkomusiikissa sana eli opetus on keskeisintä. Sävelen tulee kirkkolaulussa alistua sanalle, eli olla sen apuväline ja nöyrä palvelija.

Kun kirkkomme jumalanpalvelusperinne tuhatvuotinenkin ja perustaltaan muuttumaton, tällä on vaikutuksensa käytettävän kirkkomusiikin tyyliin. Perinne esimerkiksi sanelee sen, mitkä veisut on soveliasta laulaa traditionaalisilla sävelmillä ja mihin veisuihin sopivat uudet sävelmät. Niinpä säveltäjän kädet ovat osittain sidotut.

Kirkkomusiikin luonne on sidottu myös sen liturgiseen funktioon. Periaatteena on, että erityisesti vaihtuvien veisujen kohdalla musiikin ylikuormittamista tekstin kustannuksella on vältettävä. Liiallinen monimutkaisuus liturgisessa musiikissa ei ole perinteemme mukaista tai yleensäkään toivottavaa. Suomessa kirkkomusiikin säveltäjän työ on käytännössä sidottu myös niihin resursseihin, joita kirkkomusiikin esittämiseen tässä maassa on. Useissa pyhäköissämme musiikista huolehtii yksi kanttori sekä yleensä muutamista harrastajista koostuva sekakuoro, joka parhaimmillaan pystyy neliääniseen lauluun. Niinpä kovin vaativalle kirkkomusiikille ei ole meillä kaikkien seurakuntien alueilla liturgista käyttöä.

Suomi on kielialueena varsin pieni ja suomenkieli on rakenteeltaan perinteisten ortodoksisten maiden kielistä poikkeava. Nämä seikat tuovat kirkkomusiikkiin omat ongelmansa. Tietyn ongelman muodostavat myös eri aikoina laaditut tekstiversiot, jolloin säveltäjän on ratkaistava, mitä versiota käyttää. Viime vuoden lopulla Valamossa pidetyssä kirkolliskokouksessa käsiteltiin pitkän tähtäimen suunnitelmaa, jonka käsittely on kesken, mutta erääksi tavoitteeksi ehkä asetetaan, "että vuoteen 2020 mennessä jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten tekstit on tarkistettu teologiselta sisällöltään ja nykysuomen kannalta". Mikäli tämä päämäärä toteutuu, se osaltaan poistaa edellä mainittua ongelmaa.

Vaikka suomenkielinen kirkkolaulu on pieni osa kansainvälistä ortodoksista kirkkomusiikkia, on se kuitenkin viime aikoina saavuttanut suurta kansainvälistä huomiota niin että jopa merkittävät kuorokokoonpanot maailmalla laulavat suomeksikin sen lisäksi että esittävät suomalaisten säveltäjien mestariteoksia. Tässäkin yhteydessä ja Joensuun ortodoksisen kuoron 20-vuotisjuhlakonsertissa vetoan sen puolesta, että uudet opiskelijat hakeutuisivat kirkkolaulun pariin Joensuussa. Tarvitsemme tulevaisuudessakin kanttoreita ja vielä entistä enemmän. Uskon näin tapahtuvan myös sen korkeatasoisen koulutuksen myötä, joka meillä on ja tätä kautta kasvavan yleisen ja ekumeenisen kiinnostuksen myötä. Kanttorikuntakin tarvitsee esikuvia, joita meillä nykyisin kiitettävästi on.

Tämänpäiväisen konsertin ohjelmistoksi valitut kirkkolaulut ovat tekstisisällöltään ainakin ortodokseille pääosin tuttuja. Uudet sävellykset sen sijaan vaativat meiltä kaikilta avoimuutta, perehtymistä ja paneutumista. Uuden oppiminen, hyväksyminen ja uuteen mieltyminen ei ole välttämättä helppoa.

Tässä konsertissa voimme kuitenkin yhdessä iloita erityisesti kahdesta seikasta. Ensiksi siitä, että ortodoksinen kirkkomusiikki on elävä osa kirkkomme perinnettä ja sitä tuotetaan myös omana aikanamme. Toiseksi siitä, että tällä konsertilla 20 -vuotista toimintaansa juhliva Joensuun yliopiston ortodoksinen kuoro on valinnut näin ennakkoluulottoman ohjelman. Toivotan omasta ja koko konserttiyleisön puolesta kuorolle ja sen johtajalle Jumalan siunausta ja voimia jatkaa tehtävissänne.

Monia armorikkaita vuosia!

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi