Olet täällä

Puhe hiippakunnan 125-vuotisjuhlassa Viipurissa

Teidän Pyhyytenne, Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill. Korkeasti pyhitetyt esipaimenet. Korkeasti siunattu Viipurin ja Käkisalmen piispa Ignati. Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret.

Halua lausua Suomen ortodoksisen kirkon puolesta parhaat kiitokseni siitä, että olen tänään saanut olla jakamassa kanssanne tätä juhlailoa.

”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä” (Ps. 118:20). Pääsiäisprokimenin psalmi kuvaa hyvin sitä iloa, joka meillä kaikilla on tänään sydämissämme, kun olemme kokoontuneet Viipurin ortodoksisen hiippakunnan 125-vuotisjuhlaan.

Viipuri herättää muistoja suomalaisissa ja venäläisissä samalla tavalla kuin Lviv puolalaisissa tai Köningsberg saksalaisissa.

Kristillisen tradition ja kansallisten perintöjen suhde on yksi ortodoksisen kirkkomme suuria globaaleja kysymyksiä

Kirkon ja kansallisten arvojen suhteita pohti elokuussa 1907 silloinen Suomen arkkipiispa Sergei (Stragorodski). Esipaimen Sergei joutui tuolloin puolustamaan kirkon itsenäisyyttä kansallismielisiä suomalaisia vastaan. Hän totesi näin: ”Suomen- tai venäjänkielen taito voi olla meillä ainoastaan välikappaleena. Ken tahtoo olla suomalaisena, hän olkoon, kunhan ei lakkaa olemasta ortodoksinen”.

Voimme hyvällä syyllä todeta, että ilman sellaisten suurten Viipurin esipaimenten kuten Antonin (Vadkovski) ja Sergein (Stragorodski) panosta meillä ei olisi elinvoimaista ortodoksista kirkkoa, jonka nyt näemme Laatokan, Saimaan ja lukemattomien kauemmaksikin virtaavien vesien varrella.

Suomen tasavallan ortodoksien kunnioituksen näiden tämän pyhän Viipurin kaupungin piispojen rinnalla ansaitsette myös te, pyhin veljemme Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill. 

Pian Viipurin linnan rakentamisen jälkeen (1293) Ruotsi ja Novgorod sopivat ikuisesta rauhasta 12. elokuuta 1323 Pähkinäsaaressa. Ei tuokaan rauha ollut ikuinen, mutta sillä nämä Laatokan ja Suomenlahden alueet muodostivat sen kulttuurien rajaseudun, jonka hyviä hedelmiä on paljon.

Yksi näistä hengen hedelmistä on idän ortodoksisuuden leviäminen länteen. Tuota ortodoksisuuden valoa lännessä on pyrkinyt levittämään myös tästä Viipurin hiippakunnasta kasvanut paikalliskirkko Suomessa, Venäjän ortodoksisen kirkon tytärkirkko, josta aina muistettu patriarkka Aleksei II ryhtyi 15 vuotta sitten heinäkuussa 2002 Kolminaisuuden ja Pyhän Sergein luostarissa käyttämään kunnioittavaa nimeä ”sisarkirkko”.

Näillä kiitoksen ja kunnioituksen sanoilla haluan Suomen ortodoksisen kirkon puolesta tervehtiä teitä, rakas veljemme Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill ja korkeasti siunattu Viipurin ja Korelan piispa Ignati.

Siunatkoon hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala teitä, Viipurin historiallisen kaupungin asukkaita ja kaikkia ortodoksisia kristittyjä pyhissä Venäjän ja Suomen sisarkirkoissa!

Muistona tästä yhteisestä juhlasta halua antaa teille, Teidän Pyhyytenne, rukouksellisen muiston Jumalanäidin ikonin muodossa. Tässä ikonissa on kuvattuna yksi Jumalansynnyttäjän ilmestyminen täällä Pohjolassa, tarkemmin sanottuna Jumalansynnyttäjän Pühtitsan luostarin perustamisen ennusmerkkinä. Olkoon se muistona siitä, miten idän ortodoksinen usko elää vaikuttaa ja tuo siunausta näille teidän lähialueillenne edelleen. 

Toisena muistona haluan ojentaa teille satavuotiaan Suomen itsenäisyyden kunniaksi tehtyä Alvar Aallon suunnittelemaa lasitaidetta. Tämä työ on paitsi maamme itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi, myös siksi, että tätä Viipurin kaupunkia kaunistaa arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema ja nyt yhteistyössä suomalaisten ja venäläisten kanssa kunnostettu Viipurin kirjasto.

Karjalan ja koko Suomen arkkipiispan Leon puhe hiippakunnan 125-vuotisjuhlassa 19. elokuuta 2017 Viipurissa

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi