Puhe ekumeenisen rukousviikon juhlassa Kuopion tuomiokirkossa
Päätämme tänään ekumeenista rukousviikkoa, jonka kansainvälinen viettäminen alkoi vuonna 1958.
Vuoden 2016 ekumeenisen rukousviikon teema ”Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja” (1. Piet. 2:9) sopii hyvin tähän päivään, jolloin ortodoksinen kirkko viettää suuren paaston toista valmistussunnuntaita.
Suureen paastoon johtavia kolmea valmistussunnuntaita on vietetty idän kirkossa 600-luvulta lähtien.
Ortodoksisissa kirkoissa luetaan tämän päivän liturgiassa Luukkaan evankeliumista vertaus tuhlaajapojasta (Luuk. 15:11–32).
Tähänkin vertaukseen liittyy patristiseksi eksegeesiksi kutsuttava selitysperinne. Se tarkoittaa kirkkoisien homilioita ja meditaatioita evankeliumeista.
Tänään voimme pohtia vertausta tuhlaajapojasta tämän ortodoksisen tulkintaperinteen näkökulmista.
Tuhlaajapojan isä on armahtavan taivaallisen Isän kuva. Hän ei hylkää tai tuomitse tuhlaajapoikaa vaan ottaa katuvan ehdoitta vastaan.
Tuhlaajapojan katumus symboloi sitä, miten mikään maallinen, tuhlattu ja katoava ei koskaan voi korvata toivoa kuolemattoman sielun paluusta Jumalan yhteyteen.
Isä pukee pojan parhaisiin uusiin vaatteisiin. Nuo vaatteet on katumuksen kirkastama valkeuden puku, joka peittää kaikki synnin tahrat.
Tuhlaajapojan paluu oli niitä ”Jumalan suuria tekoja”, joista myös apostoli Pietari kirjeessään kertoo.
Siksi isä huudahtaa kiitollisena: ”Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt”.
Vanhemman veljen mustasukkaisuus tuhlaajapojan saamasta huomiosta on kuva kirkosta. Se muistuttaa meitä kirkon jäseniä siitä, että emme saa – ahkerina ja tunnollisinakaan Jumalan palvelijoina – olla sellaisia, jotka unohtavat armahtavaisuuden ja anteeksiannon muita kohtaan.
”Pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se”.
Isän lahjoittama kultainen sormus on Jumalan jatkuvan rakkauden merkki. Sormus on myös symboli kasteessa saamastamme Pyhän Hengen sinetistä. Lähestyvän suuren paaston aika on kristityille perinteisesti kastelupausten uudistamisen aikaa.
Tuhlaajapojan jalkaan laitetut uudet kengät kuvaavat voimaa, joilla hän voi astella vastaisuudessa kaidalla ja pelastuksen tiellä.
Kotiin palanneen pojan kunniaksi teurastettu syöttövasikka on kiitosuhri. Se on myös meidän liturgiassa kantamamme kiitosuhrin kuva, josta pyydämme eukaristian rukouksessa: ”Suo meidän tulla täydellisemmin osalliseksi Sinusta valtakuntasi illattomana päivänä”.
Evankeliumi tuhlaajapojasta kertoo meille katumuksesta kolme tärkeää asiaa.
Ensiksi meidän on kaduttava pelastuksen tieltä lipsumista.
Toiseksi evankeliumi opettaa, että yhtä tärkeää kuin omien syntien katuminen on niiden anteeksianto lähimmäisillemme.
Kolmanneksi evankeliumi tuhlaajapojasta kutsuu meitä kiittämään Jumalaa katumuksen ja anteeksiannon lahjoista.
Näitä ”Jumalan suuria tekoja” meidät on kutsuttu todistamaan tänään tuhlaajapojan sunnuntaina, suuren ja pyhän paaston toisena valmistussunnuntaina.
24.1.2016
