Paimenkirje joulupaaston alkaessa

”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen -- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps.8:4-5)

Paastoaikaan kuuluvat itsensä tutkiskelu ja pohdinta oman elämän suunnasta. Millainen suhde minulla on kirkkoon? Millainen suhteen pitäisi olla?

Kirkossa jokainen voi olla oma itsensä, samoin jokaisella paikalliskirkolla on oma identiteettinsä. Jumalanpalvelukset, liturginen perinne ja sakramentit yhdistävät meidät globaalisti toinen toisiimme. Osallistuessamme ehtoolliseen olemme yhtä Kristuksessa. Yhtä aikaa kirkko kutsuu meitä ilmentämään uskoamme ainutlaatuisesti omassa elämässämme.

Joulupaastokeräyksen teema on tänä vuonna “Saman taivaan alla”. Keräyksellä kootaan varoja Kenian ortodoksisen kirkon lähetystyöhön. Keräystuloilla tuetaan Nairobin pappisseminaaria, jossa koulutetaan pappeja palvelemaan paikalliskirkkoja Afrikan mantereella. Keräyksellä tuetaan myös lasten ruokaturvaa Loberen koulussa ja Njabinin seurakuntakeskuksessa.

Lähetystyön ydintoimija on aina paikallinen kirkko. Aineellisesti köyhemmät kirkot tarvitsevat työhön tukea vauraammilta paikalliskirkoilta. Lähetystyö ei ole rikkaiden yksisuuntaista apua köyhille, vaan kyse on koko Kristuksen kirkon yhteisestä kasvusta.

Lähetystyön ytimessä on ihmiseltä toiselle kulkeva viesti Jumalasta ja uskosta. Pyrkimys ihmisten kohtaamiseen yhdistää kirkkoja kaikkialla maailmassa. Meidän tehtävämme Suomessa on sama kuin Kenian kirkolla – yritämme tavoittaa ihmisiä, jotka kaipaavat kirkon yhteyttä. Viestimme on myös heille, jotka syystä tai toisesta eivät ole löytäneet paikkaansa kirkossa.

Psalmirunoilija kysyy ”Mikä on ihminen? Mikä on ihmislapsi?”. Hän kutsuu meitä pohtimaan ihmisyyttä, joka maailmankaikkeuden mittakaavassa on häviävän pieni.

Ihmisinä olemme tässä maailmassa kaikki saman taivaan alla ja Jumalan huolenpidon turvaamia.