Opetuspuhe Uspenskin katedraalissa diakoni Jaso Pössin papiksi vihkimisessä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Tänään kuulimme Jeesuksen toteamuksen ”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.” (Matt. 10:38) Sen merkitys avautuu meille muutama kappale myöhemmin oppilailleen kerrottuna ohjeena: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:24) Päivän evankeliumin kirjoittaja Matteus puhuu ’elämän varjelemisesta’ kun taas vastaavassa kohdassa Markuksen evankeliumissa käytetään ilmaisua ’elämän pelastaminen’.
Jeesuksen sanat itsensä kieltämisestä ja ristin ottamisesta ovat aikojen kuluessa saaneet monia tulkintoja, mutta ovat myös innostaneet kristittyjä. Kun on ihmetelty sitä, että Vapahtajamme puhui ristin ottamisesta jo ennen ristiinnaulitsemistaan, voimme esimerkiksi olettaa, että ristin, heprean Taw-kirjaimen, symbolilla oli aatteellista merkitystä jo Jeesuksen elinaikana. Risti oli roomalaisten vallanpitäjien teloitustapa, jota käytettiin kapinallisia vastaan ja tuskin tuntematon tuon ajan itsenäisestä valtiosta haaveileville juutalaisille. Kysymys oli toisaalta väkivaltaisen kuoleman, toisaalta voiton ja täyttymyksen merkistä. Kristus oli niin varma asiastaan, että hän kutsui opetuslapsia seuraamaan itseään, vaikka marttyyrius oli tällä tiellä enemmän kuin todennäköinen.
Ortodoksinen kristillisyys ei kuitenkaan merkitse maailmakielteisyyttä tai maailmapakoa, vaan maailman rohkeata kohtaamista. Herramme ei käskenyt kieltää maailmaa vaan oman minän. Tällä hän tarkoitti jotakin myönteistä eikä kielteistä, opetuslapsen vapautta ja riippumattomuutta kaikesta muusta paitsi Jumalasta. Kristuksen ristintien seuraaja kulkee siis vapaana suoraan eteenpäin. Jeesuksen seuraaminen merkitsee kuitenkin elämän suuren päätien valitsemista, sen, joka johtaa keskelle ihmiselämää ja ajasta ikuisuuteen. Tällä tiellä voidaan kohdata ulkonaisia esteitä kuolemanvaaraa myöten, koska kristityn vaellus leikkaa kohtisuoraan kaikkia muita teitä.
Koko maailman voittaminen voi olla meidän aikamme ihmisille läheinen tavoite tai ainakin haave. Mutta miten yksi ristinsä ottanut ihminen tähän kuvaan asettuu? Päivän pyhässä tekstissä Kristus sanoo ”Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” (Matt. 10:40) Tämä ajatus asemoi itsensä jo antiikin maailman yleiseen lähettiläskäytäntöön, jonka mukaan lähettiläs toimii lähettäjänsä antamin valtuuksin ja hänen nimissään. Esimerkkejä voimme hakea jo Vanhasta testamentista, jossa Aamos Herran kutsumana oli lähetetty julistamaan naapurivaltion puolelle. Lopulta Aamos esiintyy kiusallisena totuuden puhujana aikana, jolloin kaikki maallisen menestyksen merkit näyttivät täyttyneen: talous pyöri, vauraus lisääntyi, suhteet olivat vakaat, sotamenestys oli tuonut turvallisuutta ja temppelissäkin palvottiin sopuisasti. Mutta profeetalla oli paljon sanottavaa. Kiusallisinta muille hänen puheissaan oli tulevan tuomion ehdottomuus.
Kristuksen opetuslapset jatkavat Kristuksen lähettiläinä hänen toimintaansa ja toimivat hänen antamillaan valtuutuksilla samalla tavalla kuin Jeesus on Jumalan lähettiläänä maailmassa edustanut Jumalaa, jonka työtä he jatkavat maailmassa. Tämän tähden se, joka ottaa vastaan Jeesuksen oppilaat, ottaa vastaan Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ja lopulta itse Jumalan.
Ortodoksisen kirkon pappeus on osallisuutta perinteessämme vahvasti läsnäolevaan ajatukseen kaikkien pyhien yhteydestä. Kuten profeetat ja patriarkat Vanhassa testamentissa sekä apostolit Uudessa testamentissa myös tänään veljellemme, diakoni Jasolle esitetty kutsu Jumalan kansan palvelemiseen tapahtuu esikuvien kannattamana. ”Sinusta apostolit kerskaavat ja marttyyrit riemuitsevat,” kuulemme kohta alttarissa laulettavan. Nuo esikuvat avaavat ortodoksisen kirkon palvelijalle paljon turvallisemman ja laajemman horisontin kuin se, jonka hän kenties omassa elämänpiirissään kokisi. Lopulta Kristuksen seuraajana meistä jokainen, maallikko tai pappi, on voittaja ja löytäjä sekä tässä ajallisessa että tulevassa iankaikkisessa elämässä. Aamen.
