Opetuspuhe Turussa Halvaantuneen sunnuntaina
Kristus nousi kuolleista!
Pyhä pääsiäiskausi jatkuu. Tämä sunnuntai on liturgiselta nimeltään ”halvaantuneen sunnuntai”, jolloin evankeliumin opetus kertoo meille sairaasta miehestä, joka makasi 38 vuotta parantavien vesien äärellä kuitenkaan tervehtymättä.
Sana halvaantunut, kreikaksi paralyo, tarkoittaa etymologisessa mielessä ”olla vapaa jostakin”. Kristuksen aikana sillä oli myös monia muita merkityksiä, kuten ”olla lunastettu”, ”olla pelastettu”. Kun siis ajattelemme tarkemmin ”halvaantunut” sanan historiallista kontekstia, sillä ei välttämättä ole tarkoitettu henkilöä joka ei ole ollut kykenevä liikkumaan – liikuttamaan kehoaan – vaan se on yhtä hyvin voinut tarkoittaa ihmistä, joka ei pystynyt vapauttamaan itseään eri vaivoista, kuten esimerkiksi henkisistä. Näin ollen joku voi olla halvaantunut ei vain kehollisesti, mutta myös henkisesti sydämeltään ja mieleltään.
On mielenkiintoista, kuinka päivän evankeliumikappaleen evankelista käyttää halvaantunutta esimerkkinään hyvin tarkoituksenmukaisesti. Kuulemme tarinan altaasta Jerusalemin ulkopuolella, erään portin luona. Portti oli nimeltään ”Lammasportti”, koska sen kautta paimenet johdattivat laumansa ulos kaupungista laaksoihin laiduntamaan, ja palatessaan he juottivat laumat tästä samasta altaasta. Tämä allas oli erikoinen siksi, että siinä tapahtui ihmeitä: enkeli laskeutui aina silloin tällöin vettä kuohuttamaan, ja se joka kuohuvaan veteen ensimmäisenä astui, tuli terveeksi. Siksipä altaan luona oli valtavasti sairaita ihmisiä. Johanneksen evankeliumi lisää, että siellä oli erilaisia ihmisiä: ei ainoastaan halvaantuneita, vaan myös rampoja, sokeita ja lepraisia. Altaan äärellä podettiin lukuisia vaivoja ja silti evankelista päättää puhua juuri tästä tietystä sairaudesta – halvaantuneisuudesta. Mielestäni tällä on tarkoituksensa – se muistuttaa meitä siitä ajatuksesta, että me itse, synnin orjuudessa, olemme kykenemättömiä liikuttamaan myös sieluamme ja henkeämme.
Päivän evankeliumin mukaan Kristus sanoo jotakin halvaantuneelle ennen kuin parantaa tämän. Hän esittää tälle eriskummallisen kysymyksen: ”Tahdotko tulla parannetuksi, tahdotko tulla terveeksi?” (Joh. 5:6). Tämä on lähes käsittämätön kysymys ainakin nykyajan terveyttä ja ikuista nuoruutta ihannoivalle ihmiselle, joka tottakai vastaisi: ”Kuka nyt ei tahtoisi tulla terveeksi? Kuka olisi istunut altaan reunalla 38 vuotta eikä tahtoisi tervehtyä?”
Vastaushan on itsestäänselvyys. Silti Kristus esitti juuri tämän kysymyksen. Hän ei kysy mitään itsestään selvää, hän ei kysy tältä ihmiseltä tahtooko hän kävellä. Se on itsestäänselvyys, mutta Hän kysyykin tältä ihmiseltä tämän henkisestä tilasta, toisin sanoen ”Tahdotko tulla eheäksi?”, ”Tahdotko kääntyä jälleen Jumalan, sen ainoan puoleen, joka sinua voisi auttaa?”
Näemme tässä selvän yhteyden tekstin ja oman päivittäisen elämämme välillä. Sairas mies vastaa Kristukselle: ”Herra, ei ole ketään joka auttaisi minut altaaseen. Minulla ei ole ketään joka minua auttaisi” (Joh. 5:7). Näin sanoessaan mies katsoo juuri sen puoleen, jonka on määrä häntä auttaa. Hän katselee Jumalan Poikaa, katselee messiasta, katselee Vapahtajaa, joka on auttava häntä, mutta ei tunnista tätä. Tässä on tarinan ironia – sairas mies ei ole itse valmis. Hän ei ole valmis kääntymään Jumalan puoleen. Ja siksi Kristus kysyy häneltä kysymyksen ”Oletko valmis tulemaan terveeksi?” Tässä kohtaa näemme itse itsemme. Näemme itsemme sellaisena kuin olemme ja näemme sen, miten elämme, ja erityisesti näemme, kuinka voimme osallistua Kirkon sakramentaaliseen elämään.
Betesdan Lammasportin luona kunkin sairaan oli huolehdittava itsestään. Kun tunnemme itsemme halvaantuneen tavoin voimattomaksi hengellisessä elämässämme, älkäämme menettäkö toivoa, vaan Betesdan lammikon luona uskollisesti parannusta odottaneen esimerkkiä seuraten pysytelkäämme paikassa, missä tiedämme todellisten armovirtojen jatkuvasti kuohuvan. Pysytelkäämme siellä, missä meidän ei tarvitse kilpailla vuorosta, pysytelkäämme siellä missä saamme katumuksen kautta synninpäästön, pysytelkäämme siellä missä voimme osallistua pyhän ehtoollisen mysteeristä. Aamen.
