Opetuspuhe skeemaigumeni Johanneksen pyhien joukkoon liittämisen liturgiassa Uuden Valamon luostarissa
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Kristuksessa rakkaat isät esipaimenet, isät, veljet ja sisaret, Herran ihmisrakkaus on suunnaton! Olemme kokoontuneet liittämään skeemaigumeni Johannesta (1874–1958), Valamon luostarin vanhusta ja hengellistä opettajaa, kirkossamme pyhien joukkoon. Tämä hetki on selittämätön ja mystinen. Aika puuttuu tästä hetkestä, ja kun astumme tähän hetkeen, astumme ajattomuuteen. Tällä hetkellä on ikuisuuden ulottuvuus, ja siksi juuri tämä hetki, 61 vuotta skeemaigumeni Johanneksen kuolemasta, on pyhä. Tämä on se päivä, jolloin voimme erityisellä tavalla kokea hänen läsnäolonsa, kuulla Jumalan puheen hänen kauttaan ja hänen esirukoustensa välityksellä olla yhteydessä ikuisuuteen ja sisimpämme selittämättömään.
Pyhän Kirkkomme hengellinen elämä tulee aivan erityisellä tavalla läsnä olevaksi kirkon pyhissä ihmisissä, niin elävissä kuin myös ajan rajan ylittäneissä. Jokainen, jota on kohdannut siunaus saada tavata elävä pyhä ihminen, tietää sen ainutlaatuisen rauhan tunteen, joka ympäröi pyhän olemusta. Hän on ikään kuin tässä, mutta samanaikaisesti jo tulevassa maailmassa. Pyhät toimivat kompasseina elämällemme, he ovat opastamassa meitä Kristuksen tielle.
”Ota ja lue”! Ota ja lue, kuuli Pyhä Augustinus erään lapsen toistavan moneen kertaan laulaen näitä sanoja. Augustinus otti ja avasi Uuden Testamentin ja hänen katseensa osui erääseen roomalaiskirjeen lukuun. Hetki oli käänteentekevä hänen elämässään. Tulevan luostarivanhuksen nuoruuteen liittyy samanlainen kertomus, sillä nuorena hänellä oli tapana hankkia halpoja, muutaman kopeekan hintaisina myytäviä pyhien elämänkertavihkosia, joita hän antaumuksella tutki. Myöhemmin hengellisesti ratkaisevan hetken kokivat puolestaan ne isä Johanneksen läheiset, jotka ottivat ja lukivat hänen käsinkirjoitetut kirjeensä, joiden sanat he kätkivät sydämeensä. Onkin suurta siunausta, että heidän kauttaan ohjaajavanhuksen hengellisen perinnön on annettu asianmukaisesti pudota siemenien tavoin viljavaan maahan ja ”tuottaa runsaan sadon,” (Joh. 12:24) Vapahtajamme vertausta lainaten.
Lahjaksi olet saanut, lahjaksi rupea. Tunnemme skeemaigumeni Johanneksen perinnön paljolti hänen kirjeittensä kautta. Ne ovat koottu kirjaksi nimellä ”Valamon vanhuksen kirjeitä.” Kirjeiden luovuttamatonta hengellistä ansiota ovat niissä välitetyn opetuksen vaivaton omaksuminen, elämänläheisyys. Kuin ihmeellisellä, pyhällä tavalla nämä kirjeet ovat vuosikymmenten saatossa pystyneet lohduttamaan armoitetulla tavalla yhä uusien lukijoiden kipuilevia, harhailevia ja etsiviä sieluja ympäri maailmaa. Ihmisillä on lopulta sydämessään kaipaus Jumalaa kohti. Heillä on ajasta aikaan muuttumaton hengellisen elämän jano, joka etsii seurakseen saman henkistä ja läheistä ihmistä – ymmärtäjää, lohduttajaa ja anteeksiantajaa. Ja mikä rikkaus onkaan löytää ihminen, joka meitä tuomitsematta voisi puhua rakkaudella Jumalan valtakunnasta! Siksi rohkenen väittää, että ohjaajavanhus Johanneksessa asui jo hänen elinaikanaan Jumalan Pyhä Henki, joka rippi-isän muodossa valisti häntä etsimään ja lausumaan oikeat sanat puoleensa kääntyville ihmisille. Sitä varten hän rukoili Jumalaa johdattamaan häntä Henkensä avulla, jotta hän pystyisi antamaan tarpeellisen sanan jokaista varten.
Kuuliaisuuden henki avaa korvamme kuulemaan ja silmämme näkemään Pyhän Hengen kanssaihmisissämme. Kun olemme kuuliaisuuden hengen vallassa, olemme otollisessa tilassa Jumalan johdatukselle. Pyhien joukkoon liitettävä Johannes on ennen kaikkea todiste siitä, että Jumala on elävä Jumala, joka edelleen toimii tässä maailmassa. Hän kutsuu luokseen omiaan. Eräs luostariäiti on hienosti sanonut, että ”Kukapa muu kuin oma Luojamme ja Vapahtajamme pystyisi täyttämään meidät ihanuudellaan, täyttämään kuivettuneen olemuksemme elämän veden virroilla, saamaan aikaan suurenmoisia asioita silloinkin, kun niitä vähiten odotamme!”
Kristuksessa rakkaat veljet ja sisaret! Pyhittäjä Johannes on se lahja, jota maailmamme nyt kaipaa. Ja vaikka hän elää nyt Jumalan kirkkauden maailmassa, hän on silti lähellä meitä, hän on salaisesti läsnä. Saamme muistella häntä, saamme pyytää hänen esirukouksiaan. Hän jakaa kanssamme luottamuksensa Jumalan voimaan ja siunaukseen. Siksi pyydämme nyt häneltä – rukoile Jumalaa meidän puolestamme! Pyydämme, että pyhittäjä Johannes Valamolainen vahvistaisi esirukouksillaan meidät niin, että ”me langettuamme jälleen nousisimme Herrassa vahvistuneina ja jatkaisimme matkaa eteenpäin. Että hän opettaisi meitä lausumaan lakkaamatta sydämestämme ja Jumalan tahtoa seuraten: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!” Aamen.
