Opetuspuhe Ristin Ylentämisen juhlana Salossa
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Olemme kokoontuneet juhlimaan tämän Salolaisen pyhäkön 30-vuotista taivalta kiitollisin mielin. Kuulemamme päivän evankeliumi puolestaan vie meidät suurten kärsimysten, voisinko jopa sanoa suuren perjantain teemaan. Ihmiskunnan historian voidaan ajatella kytkeytyvän kahteen suureen perjantaihin: luomisen ja lunastuksen päiviin. Jumala loi ihmisen luomistöistään viimeisenä. Esi-isämme ja äitimme, Aadam ja Eeva olivat etuoikeutettuja nauttimaan Jumalan luomistöistä ensimmäisinä ihmisinä, mutta samalla he olivat myös persoonalli¬sessa suhteessa Luojaansa.
Eri kielissä Jeesuksen kuolinpäivän nimet ilmentävät tuon päivän erilaisia painotuksia. Juutalaiskristityt kutsuvat sitä suureksi valmistuspäiväksi, sillä silloin valmistettiin pelastus koko maail¬malle. Joissakin kielissä ilmaisu ”musta perjantai” viittaa oikeusmurhaan. Englanninkielessä päivä on ”hyvä perjantai,” koska ihmissuku sai silloin jotakin sanomattoman hyvää. Me suomalaiset puhumme myös ”pitkäperjantaista,” sillä se perjantai oli Jeesukselle piinallisen pitkä.
Päivän evankeliumitekstissä ollaan koko ajan ristin juurella. Sinne meidänkin on syytä tänään jälleen asettua, sillä päivän evankeliumi luetaan pääpiirteittään pääsiäisen edellä osana kahtatoista kärsimysevankeliumia. Yksi ero Johanneksen ja muiden evankeliumien kärsimyskertomuksissa on se, että Johanneksen mukaan Jeesusta ruoskittiin ja pilkattiin kesken kuulustelujen, ennen kuin Pilatus luovutti hänet lopullisesti juutalaisille ristiinnaulittavaksi. Orjantappurakruunuun ja punaiseen viittaan puettua Kristusta pilkaten Pilatus sanoo kuuluisat sanansa: ”Katso: ihminen.” Tätä kohtaa voidaan tulkita osoituksena Kristuksen syvimmästä ihmisyydestä, mutta yhtymäkohtaa voidaan hakea myös Vanhasta testamentista, jossa profeetta Samuel näkee ensimmäisen kerran Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin. Tässä yhteydessä kerrotaan, kuinka Jumala sanoo Samuelille ”Katso, ihminen, josta puhuin.” (1. Sam. 9:17) Koska Johanneksen kärsimyskertomuksessa Jeesus kuvataan juutalaisten kuninkaana, luovat sanat ”katso: ihminen” tällöin myös yhteyden Israelin ensimmäisen ja viimeisen kuninkaan välille.
Toisin kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeiden kuvaama, ruoskimisen uuvuttama Jeesus, jonka ristiä Simon Kyreneläinen joutuu kantamaan, päivän tekstissä korostetaan Jeesuksen itse kantamaa ristiä. Tekstin varhaiset tulkitsijat ovat huomanneet tässä ristiriidan eri evankeliumien välillä ja pyrkineet harmonisoimaan eri kertomukset. Esimerkiksi 300–400-lukujen taitteessa elänyt kirkkoisä Theodoros Mopsuestialainen kirjoittaa, että Jeesus kantoi ensin ristiään itse ja vasta myöhemmin ristiä kantamaan vaihtui Simon, jonka Jeesus ja häntä vartioivat sotilaat kohtasivat matkan varrella. Toisaalta se, että Jeesus kantaa ristiään itse, viittaa jälleen Vanhan testamentin Iisakiin, joka myös itse kantoi puut omaa uhraamistaan varten. Tämä tulkinta on ollut keskeinen monille varhaiskirkon isille ja sen mainitsevat esimerkiksi Klemens Aleksandrialainen ja Tertullianus. Myös varhaiskristillisessä taiteessa Iisakin uhraus kuvattiin Jeesuksen ristinkuoleman ennustuksena tai esiku¬vana.
Ristin tiellä olemme valmiita luopumaan omasta vapaudestamme, sillä sanoohan evankeliumikin “Joka tahtoo minun perässäni kulkea, se kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:24) Uskomme, että tiellä, jota Herramme johtaa, Hän myös ohjaa meitä kohti oikeaa suuntaa. Kristillinen elämämme, ristin tie, on täynnä merkkejä Vapahtajamme kerran kulkemasta tiestä. Siltä löytyy vainottuja ja vainoajia, puolustajia ja hyökkääjiä, kärsiviä ja kärsimysten aiheuttajia. Voimme jopa sanoa, että mitä suurempi kärsimys, sen korkeammalle sen kestävien kohdalla nousee risti!
Evankeliumit ovat tallettaneet seitsemään eri yhteyteen Jeesuksen sanoja ristillä. Kolme Jeesuksen seitsemästä sanasta on kerrottu vain Johanneksen evankeliumissa. Ne ovat rakkauden, kärsimyksen ja voiton sanat. Golgatalla näemme sekä Jumalan pyhyyden että rakkauden täyteyden. Golgatan miehen viimeisiä sanoja kuullessamme yhdymme siellä mukana olleiden tunnustukseen: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika!” Pääsiäinen on puolestaan Jumalan, Isän, sinetti ja vastaus Jeesuksen Golgatan huutoon: ”Se on täytetty!”
Mutta tänä juhlapäivänä risti on keskus. Ja kaiken yläpuolella on aina ylennetty risti. Ja tänään muistelemme erityisesti sitä, miten rististä tuli Vapahtajamme kautta meille kiitoksen ja voiton merkki. Aamen.
