Opetuspuhe Pokrovan yhteisön juhlassa Kirkkonummen Jorvaksessa
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Tänään vietettävä Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhla – Pokrova – on yksi viidestä syyskauden suuresta neitseen Marian juhlasta. Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa vietettiin 15. elokuuta, Jumalansynnyttäjän syntymäjuhla oli syyskuun 8. Runsaan kuukauden kuluttua 21. marraskuuta vietämme Marian temppeliin tuomisen juhlaa ja vuoden viimeinen suuri Marian juhla on toisena joulupäivänä 26.12.
”Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan” (Ps. 118:26). Aamupalveluksen psalmin sanat sopivat hyvin tämän Jumalansynnyttäjän suojelukselle vihityn kirkon ja sen nimeä kantavan yhteisön 20-vuotiseen merkkipäivään. Kiitän sydämellisesti ystävällisestä kutsusta juhlaanne.
Sain Jumalan armosta Helsingin hiippakunnan piispana toimiessani nähdä yhteisönne käynnistymisen, kirkon rakentamisen sekä vihkiä temppelin sen rakentajien ja kaunistajien rukousten kannattelemana vuonna 2001. Tiedän hyvin, että tämä – kahden pappismunkin, seurakuntalaisten ja vapaaehtoisten – muodostama yhteisö on syntynyt pitkäjänteisen työn tuloksena. Voimme myös varmasti todeta, että näinä vuosina teitä on kannatellut yhteisönne jumalanpalveluselämä, yhteinen rukous.
Varsinaiseen juhlapäivään eli Pokrovaan liittyen haluan esittää erään huomion, jonka toivon ohjaavan yhteisöänne täällä Kirkkonummella vielä näiden merkkipäivien jälkeenkin. Ristin Johannes on nimittäin kirjoittanut, että kaikki Marian sisäiset vaikutteet tulivat Pyhältä Hengeltä. Ja kuten tiedämme, Mariahan ei ole koskaan sanonut ei Hengelle, joka hänessä asui. Ihminen ei todellakaan menetä mitään, jos hän alkaa kuunnella Jumalan Henkeä ja olla kuuliainen hänelle. Päinvastoin: tällöin suurimmatkin esteet siirtyvät.
Tämä kuuliaisuus ei ole varattu vain luostariyhteisöille. Jokaisella kristityllä pitäisi olla Pyhä Henki ohjenuoranaan. Hengen johdatuksen seuraaminen on nimittäin juuri se, mitä sisäisesti syvimmiltään tahdomme. Mikään muu ei tee ihmistä niin vapaaksi. ”Ette te näet saaneet orjan pelokasta mieltä vaan Jumalan lapselle sopivan mielen”, kirjoittaa apostoli Paavali (Room. 8:15). Todellista vapautta on, ettei enää ole tuhansien erilaisten siteiden vanki, siteiden, jotka estävät lentämästä Jumalan lapsina Hengen nopeudella. Jumalan lapseksi tuleminen sisältää kuitenkin sen, että pukeudumme Kristukseen, kuten Paavali tämän niin kauniisti ilmaisee (Room. 13:14).
Kristuksessa rakas rakentajaisä Hariton ja isä Foma! Jatkakaa kilvoitteluanne rohkein mielin olemalla kuuliaisia Hengelle älkääkä koskaan sanoko sille ei, sillä se tekee meistä jokaisesta sopivia ja taipuisia apuvälineitä, joiden kautta Jumala uudistaa maailmaa. On tärkeää, että säilytätte tässä kuuliaisuustehtävässä lapselle niin tavanomaisen yksinkertaisuuden ja avoimuuden.
Olen vakuuttunut, että kuuliaisuus Hengelle tuottaa satakertaisesti takaisin. Näemme konkreettisesti Pyhän Hengen työn hyviä hedelmiä tänään ympärillämme ja olen onnellinen, että saan jakaa tätä iloa kanssanne. Kaiken tämän jälkeen on paikallaan kiittää Jumalaa siitä, että hänen meille antamien lahjojen ”malja on ylitsevuotavainen”, kuten psalmissa 23 sanotaan (Ps. 23:5).
Näitä Jumalan moninaisia armolahjoja toivon ja rukoilen tälle yhteisölle, seurakuntalaisille ja täällä työskenteleville vapaaehtoisille myös tuleville vuosille. Mnogaja i blagaja leta! Aamen.
