Opetuspuhe Mirhantuojien ja vanhurskaan Joosefin sunnuntain jumalanpalveluksessa Hämeenlinnassa

Kristus nousi kuolleista!

Kirkkomme toinen sunnuntai pääsiäisen jälkeen – joka kantaa kirkkovuoden ehkä kauneinta nimeä – on omistettu mirhantuojanaisille jotka palvelivat Jeesusta hänen elinaikanaan. Nämä naiset pysyttäytyivät etäällä seuraten Vapahtajansa ristiinnaulitsemista, vaikkakin Johanneksen evankeliumissa heidät mainitaan seuranneen tapahtumaa lähempänä. He tulivat Kristuksen haudalle ensimmäisenä viikonpäivänä hakemaan Jeesuksen kuolleen ruumiin hautaamista varten.

Joosef Arimatialainen laittoi Jeesuksen omaan uuteen hautaansa, joka oli lähellä ja joka ei ollut vielä käytössä. Osa kirkkoisistä on sitä mieltä, että tämä teko on Jesajan ennustuksen täyttymys, kun Jesaja puhuu kärsivästä Herran palvelijasta (Jes 53), kipujen miehestä, joka vietiin teuraaksi kuin lammas, joka kantoi meidän surumme ja vaivamme ja joka kärsi meidän rikkomustemme tähden. Ennustuksessa sanotaan: ”rikkaan haudassa hän sai leposijansa” (Jes. 53:9) ja tämän rikkaan sanotaan olevan Joosef Arimatialainen, joka oli tiettävästi varakas. Hänellä oli varaa hankkia voiteet hautaamista varten ja hänellä oli jo hieno uusi hauta valmiina. Hänestä tulee se, joka itse kyynelehtien laskee Kristuksen tähän hautaan. Evankeliumien mukaan sotamiehet tulivat sitten sinetöimään haudan ja jäivät sitä vartioimaan. 

Kun ajattelemme mirhantuojanaisia, Joosefia ja Nikodeemosta, ja kun luemme Raamatusta Kristuksen ristiinnaulitsemisesta, hänen hautaamisestaan ja ruumiin voitelemisesta tuoksuvoiteilla, huomaamme, että eri evankeliumit – eli neljä evankeliumia – kuvaavat näitä tapahtumia hyvin eri tavalla. Niiden kuvaukset eivät ole täysin yhtenäiset. Toki Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan kuvauksissa on yhtäläisyyksiä, mutta nekin poikkeavat toisistaan. Luukas on erilainen verrattuna Matteukseen ja Markukseen ja Johanneksen kuvaus poikkeaa kaikista muista evankeliumeista. 

Eri evankeliumikertomusten lisäksi jopa naisille on annettu eri nimet, vaikkakin kertomusten keskeisin henkilö Magdalan Maria mainitaan kaikissa evankeliumeissa. On merkillepantavaa, että Johanneksessa Jeesuksen äidin mainitaan olevan läsnä ristiinnaulitsemisessa, mutta häntä ei lueta niiden joukkoon, jotka menivät haudan luo. Pyhä Gregorios Palamas, yksi kirkkomme merkittävistä pyhistä 1100-luvulta pitää itsestäänselvänä, että ylösnoussut Kristus ilmestyi elävänä myös äidilleen. Gregorios oli myös sitä mieltä, että Jeesus ilmestyi tälle ensimmäisenä, vaikka tästä ei olekaan mitään näyttöä Raamatun tekstissä. Niissä Raamatun kohdissa joissa mainitaan ”toinen Maria”, Gregorios uskoi, että juuri tämä oli Jeesuksen äiti, tai ainakin saattoi olla hän. Mutta eikö tällöin Raamatussa olisi myös selkeästi sanottu ”Maria, Jeesuksen Äiti”, eikä pelkästään ”toinen Maria”? Yleensä toisen Marian ajatellaan olevan ”Maria Jaakobin ja Joosefin äiti”, eli aivan toinen Maria.

Jotkin asiat ovat selkeitä ja tärkeitä uskollemme ja tärkeitä siksi, että voisimme koota jonkinlaisen kuvan siitä, mitä historiallisesti on tapahtunut. Luukkaan evankeliumissa Herran jalat voiteleva nainen on langennut nainen, Matteuksessa ja Markuksessa ja Johanneksessa hän ei ole. Johanneksen evankeliumissa tämä nainen on Maria, Lasaruksen sisar, joka on tunnettu pyhyydestään. Luukkaan mukaan hän istuu Jeesuksen jalkojen juuressa. Tiedämme, ettei Raamatussa ole suoraa mainintaa siitä, että Magdalan Maria olisi langennut nainen, joten tällöin ei Jeesuksen voitelijakaan ollut luultavasti Maria Magdalena. Magdalan Marian sanotaan olleen yksi Kristuksen opetuslapsista ja sanotaan jopa, että hän oli mitä luultavimmin heidän johtajansa. Hänet mainitaan evankeliumeissa ensimmäisenä aina kun naisia mainitaan. Lopulta hän on kaikissa evankeliumeissa ylösnousemuksen ensimmäinen todistaja.

Naiset jotka seurasivat Jeesusta, palvelivat häntä, katselivat kauempaa hänen ristiinnaulitsemista Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan mukaan, ovat hyvin tärkeitä evankeliumien kuvauksessa, koska se osoittaa, että Jeesuksen opetuslapsissa oli naisia ja että naiset olivat ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat. Se osoittaa, että Magdalan Maria, josta oli karkotettu seitsemän pahaa henkeä – tämä mainitaan Raamatussa kahdesti – yhdessä naisten kanssa veivät sanoman apostoleille. Matteuksen evankeliumissa puhutaan enkelistä, joka ilmoitti: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: Hän on noussut kuolleista” (Matt. 28:6–7). Markus jopa lisää”Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille” (Mark. 16:7), sillä tiedämme Pietarin kieltäneen Jeesuksen. Siksi mirhantuojanaisia kutsutaankin kirkkomme perinteessä apostolien vertaisiksi. Kirkkoisä Ambrosius Milanolainen nimittää Magdalan Mariaa ”apostolien apostoliksi”. Apostoli tarkoittaa lähetettyä ja se tulee kreikan kielen sanasta apostello. Latinaksi vastaava sana on mitto.

Lähetystehtävä missio ja apostolin tehtävä ovat sama asia, yksi sana tulee latinasta, toinen kreikasta. Sana apostoli, oli se feminiini tai maskuliini, tarkoittaa henkilöä joka on lähetetty. Kirkko opettaa, että naiset lähetettiin ensin niiden luo, joista tuli apostoleja. Tämän lisäksi on myös mielenkiintoista huomata, että sen aikaisen Roomalaisen lain mukaan naisia ei hyväksytty virallisiksi todistajiksi, sillä vain miehet saattoivat toimia oikeudessa todistajina. Naisten todistajalausunnot – oli syy sitten mikä tahansa – olivat päteviä vasta kun mieshenkilö oli kutsuttu paikalle. Juuri näinhän tapahtui Jeesuksen haudan luona. Miesten täytyi itse tulla paikalle todistamaan, että hauta oli tyhjä! 

Olemme tänä pääsiäisaikana uskon suurten mysteerien äärellä. Ylösnousemuksen – tyhjän haudan – ensimmäinen todistaja oli nainen, josta oli karkotettu seitsemän pahaa henkeä ja joka oli palautettu terveiden joukkoon. Ensimmäinen, joka astui Kristuksen kanssa paratiisiin, oli varas, murhaaja, joka ristiinnaulittiin yhdessä Jeesuksen kanssa. Perinteisesti hänet tunnetaan nimeltä Dismas, katuva varas. Apostoleista ensimmäinen, heidän johtajansa, oli apostoli, joka julkisesti kielsi Kristuksen, meni ulos ja itki katkerasti. Voisimme jopa lisätä tähän apostoli Paavalin. Hän oli osa porukkaa, joka tappoi ensimmäisen kristityn marttyyrin, Stefanoksen. Mutta Damaskoksen tie muutti hänet ja hänestä tuli ehkä se suurin apostoli, joka kuitenkaan ei ollut yksi kahdestatoista, mutta joka oli nähnyt ylösnousseen Jumalan. Näin Herramme Vapahtajamme toimii.

Pyhät naiset ovat meille suuri uskon esikuva. Naisten usko oli kypsynyt pitemmälle kuin opetuslasten, jotka samanaikaisesti piileskelivät lukittujen ovien takana. He pelkäsivät joutuvansa juutalaisten vihan kohteeksi Kristuksen asian tähden. Py­hien naisten uskon varmuus muutti myös esiäiti Eevan itkun ja mur­heen ylösnousemusiloksi ja elämän voitoksi. Mirhantuojien uskollisuus Vapahtajaamme kohtaan tuli palkituk­si, kuten Matteuksen evankeliumissa sanotaan: ”Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene Herrasi iloon” (Matt. 25: 21). Tämän meidän aikamme kristityille avautuu ylösnousemusilossa sama tehtävä kuin mirhaa tuoneille naisille. Meidänkin tulee viedä sana kanssaihmisillemme Kristuksen ylösnousemuksesta ja kuoleman voittamisesta. Kristus nousi kuolleista!