Opetuspuhe Lappeenrannan seurakunnan tarkastuksessa Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkossa
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Päivän evankeliumiteksti kertoo siitä, miten elämää ei voi rakentaa omaisuuden varaan. Evankelista Luukkaan tallentamassa evankeliumissa Jeesus kertoo meille rikkaasta miehestä, joka oli hankkinut omaisuutensa työllään ja tahtoi nauttia työnsä hedelmistä.
Jeesuksen sanat ahneuden karttamisesta antavat tulkinnan avaimen sitä seuraavaan vertaukseen: kukaan ei voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, olipa sitä kuinka paljon hyvänsä. Vertauksen miestä ei luonnehdita erityisen moraalittomaksi tai ahneeksi. Hän on tosin rikas, mutta hänen rikkautensa ei perustu vääryyteen tai toisten hyväksikäyttöön. Pikemminkin hän on onnekas ja hänen ongelmansa näyttää olevan käytännöllinen.
Hän oli näennäisesti koonnut ”pahan päivän varalle”, mutta tosiasiassa hän ei ollut lainkaan ottanut lukuun varsinaista ja viimeistä pahaa päivää. Vasta Luukkaan vertauksen viimeinen lause, jota eri tutkijat arvioivat evankelistan omaksi lisäyksesi vihjaa, että rikas mies on moraaliton: ”Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.” (Luuk. 12:21) Opetus maallisen rikkauden esteestä pelastukselle toistuu usein Luukkaalla: Jumalan valtakunta on varattu köyhille ja nälkäisille, rikkaat ja kylläiset ovat jo lohdutuksensa saaneet ja kamelikin pääsee helpommin läpi neulansilmästä kuin rikas pelastuu.
Vertauksen mies ei ymmärrä, että suurikaan omaisuus ei auta kuolemaa vastaan eikä siitä ole kuoleman jälkeen mitään hyötyä, kuten psalmissa 39 todetaan ”Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.” (Ps. 39:7) Ihminen ei voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa evankelistan sanoin, eikä hän voi lisätä sitä, vaikka omistaisi kaikki maailman rikkaudet. Toisaalta on myös toisenlaista opetusta rikkauksista, kuten kaiken maallisen poisheittämisestä. Usein omaisuudesta luopumista olennaisempaa on sen oikea käyttö lähimmäisten parhaaksi.
Päivän pyhässä tekstissä omaisuuteensa luottava rikas mies on aikeissa käyttää rikkauttaan vain omaa itseään varten. Hän määrittelee itselleen kuuluvat asiat puhumalla ”minun sadostani” ja ”minun aitoistani” samalla kehottaen itseään syömään, juomaan ja lepäämään. Hän on itsekäs nautiskelija, elämän palvoja. Hän puhuu sielulleen, joka tarkoittaa koko hänen persoonaansa, aivan kuin täysin riippumattomalle olennolle, joka ei ole vastuussa itsestään kenellekään. Elämä on hänen omissa käsissään. Hän ei ole Jumalassa rikas, mikä itse asiassa taitaa olla sananmukaisempi käännös kuin kuulemamme ”jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” (Luuk. 12:21)
Kuolema katkaisee kaikki suunnitelmat. Se paljastaa, miten kevyitä ovat ”pahan päivän” varalle tehdyt laskelmat. Elämän yllättävä rajallisuus saattaa kaikki omaisuuden varaan tehdyt turvajärjestelyt naurettaviksi
Ihmispoloinen voi suurenkin rikkautensa keskellä olla rutiköyhä; kurja poloinen ei omista edes omaa sieluaan, elämäänsä: sen voi Jumala minä hetkenä tahansa ottaa häneltä pois. Köyhä taas saattaa kurjuutensa keskellä iloita ja kiittää Jumalaa, jopa kärsimyksistään. Mutta ei hänen köyhyytensä sinänsä ole Jumalalle sen otollisempaa kuin rikkaus ja hyvinvointikaan. Köyhän mieli voi olla yhtä suuressa määrin ajan aarteitten kahlitsema kuin rikkaankin. Ja ahneus voi asua köyhänkin sydämessä, puhumattakaan siitä, että kateus parempiosaisia kohtaan saattaa sen myrkyttää. Ihminen on luonnostaan aikaan ja katoavaan kiintyvä.
Jumalan täytyy saada hallita nykyhetkeämme. Kristus puhuu uskollisuudesta vähässä, johon liittyy lupaus paljon haltijaksi pääsemisestä. Mutta sitäkin tärkeämpää on, että sydäntä hallitsee rakkauden laki.
Jumala ja taivaan riemuun siirtyneet pyhät ihmiset eivät jätä meitä yksin elämän tarkoituksen etsinnässä. Itse Herra auttaa meitä koko ajan löytämään tien luokseen. Kun sydän lepää Jumalassa, se saa ottaa turvallisin mielin häneltä vastaan kaiken. Silloin elämä nähdään kokonaisuudessaan Jumalan lahjana. Silloin omistamme aarteista parhaimman, korkeimman ja kestävimmän. Silloin meillä on elävä Jumala turvanamme. Aamen
