Opetuspuhe Jumalansynnyttäjän neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlana Uspenskin katedraalissa

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Olemme kokoontuneet tänään yhteen kunnioittaaksemme neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa, Uspeniaa. Olemme myös saapuneet kiittämään ja ylistämään hänen Poikaansa, Herraamme Jeesusta Kristusta. Kiittämisen ja ylistämisen välillä on vain hiuksenhieno ero. Marian avulla voimme parhaiten ymmärtää, mitä ylistys on. Aamupalveluksessa kuulimme jo Marian tunnetut ylistyssanat: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa” (Luuk. 1:46). Itse asiassa tuo ylistysvirsi tulee parhaiten ymmärretyksi alkutekstin kautta, sillä kreikan kieli puhuu kirjaimellisesti suureksi tekemisestä. Jumalan ylistäminen ei siis ole vain jo olemassa olevan suuruuden ylistämistä, vaan Hänen tekemistään suureksi.

Tästä seuraa huimaava ajatus: miten minä pienenä ihmisenä voisin tehdä Jumalaa suureksi? Älkäämme pelätkö tätä tavatonta ajatusta, sillä juuri tässä – Jumalan tekemisessä suureksi – piilee pienen ihmisen todellinen suuruus. Juuri tämä antaa meille kristityille oman identiteettimme, oikeutuksen olemassaoloomme. Jumalan luomina tulemme kokonaisiksi ihmisiksi vasta sitten, kun teemme Jumalaa suureksi.

Voimme tehdä Jumalaa suureksi monin tavoin, mutta erityisesti suurennamme hänet silloin, kun ylennämme hänet omissa silmissämme. Valitettavasti luonnollisena taipumuksenamme on sen sijaan oman itsemme tekeminen suureksi; puolustaa asemiamme, raivata itsellemme tilaa ja tie eturiviin. Kuinka pieneksi tällöin jääkään taivasten valtakunnan, pyhyyden ja täydellisyyden valloittamisyrityksemme!

Kun tahdomme tehdä itsestämme suuria, me kutistumme, rajoitumme ja surkastumme. Tulemme silloin pieniksi myös muiden silmissä. Joudumme naurunalaisiksi kuvitellessamme olevamme jotain suurempaa mitä oikeasti olemme. Mutta kun korotamme muita ja kun ennen kaikkea ylennämme Jumalamme, tulemme myös itse suuriksi. Miten suuri neitsyt Maria onkaan Jumalan vähäisenä palvelijana, kun hän tekee Herran suureksi!

Vaikuttaa ehkä järjenvastaiselta, että voimme tulla suuriksi juuri silloin kun teemme Jumalan suureksi ja siten alennamme itsemme pieniksi hänen edessään. Tämä on kuitenkin totisinta totta. Kerro minulle missä seurassa liikut ja vietät aikaasi, niin kerron kuka olet. Kerro minulle kenet teet suureksi, niin kerron miten suuri olet. Todelliset kasvomme paljastamme vasta suhteittemme kautta. 

Maria ilmaisee Jumalan todellisen suuruuden hyvin kauniisti: ”Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.” (Luuk. 1:53). Voimme olla yhtä mieltä, että tämä on jotain valtavaa.

Päivän epistolassa kuulimme kuinka Paavali kehottaa Filippin kristittyjä olemaan yksimielisiä. Paavalin vetoomus on erittäin voimakas, nelinkertaisesti perusteltu. Jos yhteys Kristukseen ja hänen rakkautensa vain merkitsevät jotakin, hän kehottaa olemaan yksimielinen. Tämänkin Paavali ilmaisee neljällä eri tavalla, jotka kuitenkin kaikki puhuvat samasta asiasta. Yhdistyminen toisiimme rakkauden sitein ja samaan päämäärään pyrkiminen ovat yksimielisyyden käsitteitä. Mutta Paavali ilmoittaa myös sen, mikä on yksimielisyyden edellytyksenä: sellainen nöyryys, joka pitää toisia tärkeämpinä kuin itseään.

Tänään pyhä kirkkomme asettaa eteemme Jumalansynnyttäjän, joka makaa haudassaan. Hän on edessämme naisena, joka kantoi nöyränä sydämensä alla maailman toivoa ja näin kulkee edellämme toivona ja lohduttajana. Hän lepää edessämme naisena, jossa se, mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumalan pelastavan armon ja laupeuden ansiosta tullut mahdolliseksi. Tämä päivä ei ole ainoastaan Marian kuoleman juhla, vaan hänen ylösnousemuksensa juhla, hänen kunniaan pääsynsä juhla ja ennen kaikkea hänen elämään siirtymisensä juhla. 

Jumala on armossaan tehnyt mahdottoman mahdolliseksi – kuolema on voitettu täydellisesti henkilössä, kristityistä ensimmäisessä, Kristuksen omassa äidissä. Ja hänen täydellisen esikuvansa seuraaminen onmahdollista. Meidän tarvitsee vain kaikessa nöyryydessä vastata: ”Minä olen Herran palvelija” (Luuk. 1:38). Aamen.