Opetuspuhe joulupäivän liturgiassa Uspenskissa
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Kuulemamme jouluevankeliumi kertoo meille Messiaan syntymän. Joulun, eli Herramme ja Vapahtajamme syntymän kuvaus esiintyy tosin myös evankelista Luukkaalla. Hänen kertomuksensa tapahtumistakuulimme eilisessä ehtoopalveluksessa. Idän tietäjät, jotka vierailevat vastasyntyneen Jeesus-lapsen luona, esiintyvät kuitenkin vain Matteuksen evankeliumissa. Matteuksen ja Luukkaan joulukertomukset eroavat monissa yksityiskohdissa toisistaan, mutta ne pitävät yhtä siinä, että Jeesus syntyi Betlehemissä kaikessa hiljaisuudessa. Luukkaan mukaan lammaspaimenet olivat hänen syntymänsä ainoat todistajat, kun taas Matteus puhuu myös paikalle tulleista ulkomaalaisista. Kristus ja hänen vanhempansa olivat päässeet Luukkaassa mainitusta seimestä Matteuksen mainitsemaan taloon ja tällöin myös tietäjät tulivat paikalle ja ”näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian.” (Matt. 2:11) Itämaiseen tapaan tietäjät toivat uudelle kuninkaalle kuuluvia lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Jo toisella vuosisadalla kirkkoisä Justinos Marttyyri ajatteli tietäjien tulleen Arabiasta, myöhemmin heidän kotipaikakseen ajateltiin Mesopotamiaa, Etiopiaa tai kaikkein useimmiten Persiaa. Matteus ei kerro, kuinka monta tietäjiä oli. Etenkin läntinen traditio puhuu kolmesta. Varhaisella keskiajalla erityisesti latinalaisessa perinteessä tietäjiin alettiin liittää nimiä ja ominaisuuksia, jotka kopioitiin eräästä kreikankielisestä käsikirjoituksesta seitsemännellä vuosisadalla: Kaspar on parraton nuori, Melkior parrakas vanhempi ja Balthasar hyvin tumma mies.
Luukkaan jouluevankeliumissa katse on suunnattu länteen, eli tarina Vapahtajamme ihmeellisestä syntymisestä lähtee liikkeelle Rooman keisarin toimenpiteistä. Matteus puolestaan kertoo, miten Juudean itämaisen kuninkaan luo tuli itäisiltä mailta viisaita miehiä: tähtientutkijoita. Luukas esitti messiaslapsen syntymän Rooman maailmanvallan kehyksissä, Matteus – joka kirjoitti evankeliuminsa ehkä Antiokiassa – tähdentää Jeesuksen merkitystä itäisten maiden ei-juutalaisille, ei-kreikkalaisille ja ei-roomalaisille. Siksipä ex oriente lux – Matteuksen kertomus Kristuksen syntymästä – puhuttelee meitä idän kristittyjä jo siitäkin syystä, että juhlapäivän sanomassa julistetaan idälle, itäisille kansoille noussutta valoa.
Tähti-ilmiöt olivat tunnettuja jo antiikissa ja ne liitettiin usein suurmiesten kertomuksiin, kuten esimerkiksi Aleksanteri Suuren, Asklepioksen, Mithran ja Neron syntymiin. Juutalaiset eivät uskoneet tähtiin, mutta he tunsivat Bileamin ennustuksen Edomia vastaan: ”Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista” (4. Moos. 24:17) Kirkkoisä Justinos Marttyyri tulkitsi Bileamin ennustuksen messiasodotuksen valossa ja liitti sen juhlapäivän evankeliumin kertomukseen tietäjistä ja tähdestä.
Matteuksen ja Luukkaan kertomusten erot on huomattu jo varhaiskirkon aikana ja niitä on yritetty selittää jo tuolloin eri tavoin. Matteuksen tähteä tulkittiin samanlaiseksi ihmeenomaiseksi ilmestykseksi kuin muutkin taivaan valoilmiöt, jotka antiikin lähteissä liitettiin suurmiesten syntymiin. Mutta uudesta ja ainutlaatuisesta ilmiöstä puhui jo 100-luvun alussa kirkkoisä Ignatios Antiokialainen seuraavasti: ”Tähti syttyi loistamaan taivaalla muita tähtiä kirkkaampana; sen loisto oli sanomaton, sen uutuus oudoksutti… Oltiin ymmällä, mistä moinen uusi ilmiö, niin erilainen kuin muut.”
Joulun evankeliumin ohella myös juhlan jumalanpalvelusten hymnit ovat täynnä viittauksia ennustusten toteutumiseen. Kuulemme joulun kirkkoveisuissa, miten Vanhan testamentin palamaton pensas on pyhitetty Neitseen kohtu, Jaakobin tähti on Betlehemin tähden ennusmerkki, profeetta Habakukin näky kuvasi jouluna tapahtunutta maailman uudelleen luomista ja meripedon vatsaan joutunut Joona säilyi Neitseen tavoin vahingoittumattomana samoin kuin tulen keskelle joutuneet Babylonin nuorukaiset.
Kaikkien näiden kuvausten viesti on se, että ensimmäisen ihmisen luonut Herra taivutti taivaat ja laskeutui poikansa kautta maan päälle etsimään uskonsa kadottanutta ihmiskuntaa. Kuten hymnit sen meille kertovat, tuon Jumalan Pojan, Valtiaan ja Herran syntyminen on tänään: ”Tänään Neitsyt synnyttää luolassa kaikkien Valtiaan. Tänään paimenet näkevät Vapahtajan kapaloituna seimessä makaamassa. Tänään kaikkien Valtias pienokaisena kapaloidaan. Tänään koko luomakunta iloitsee ja riemuitsee, sillä Kristus on syntynyt puhtaasta Neitseestä.”
Joulu tehdään aina uudelleen sydämiimme. Kiittäkäämme siitä. Aamen.
