Opetuspuhe itsenäisyyspäivänä pyhän Nikolaoksen juhlana Uspenskissa
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Vietämme tänään rakastetun ja kunnioitetun pyhän Nikolaoksen muistoa sekä Suomen itsenäisyyspäivää. Pyhä Nikolaos toimi 300-luvulla piispana Myrran kaupungissa, nykyisen Turkin alueella. Kuten monista muistakin pyhistä, myös pyhästä Nikolaoksesta tiedämme historiallisesti varsin vähän, mutta silti häntä kunnioitetaan laajasti kristittyjen keskuudessa ympäri maailmaa. Hänen muistolleen on omistettu muun muassa kirkkovuoden kaikki torstait.
Pyhyyden kriteerinä ei kirkon opetuksen mukaan ole historiallinen tunnettuus, vaan se hengellinen kokemus, joka elää kristittyjen keskuudessa. Uusi testamentti käyttää sanaa pyhä tarkoittaen maan päällä eläviä kristittyjä.
Päivän evankeliumissa Jeesus julistaa autuaaksi kolme ryhmää: köyhät, nälkäiset ja itkevät. Kristuksen seuraajan tuntee siitä, että hän on tyydytetty köyhyydessäänkin, iloinen keskellä murheita ja voitonvarma äärimmilleen vainottunakin. Kristityn osan salaisuus on siinä, että tulevan maailman kirkkaus loistaa jo tähän aikaan ja muuttaa kaiken. Tästä todistavat ne lukuisat pyhät ja tässä elämässä valoa säteilleet ihmiset, jotka pyhä kirkkomme on julistanut pyhiksi. Mutta kristillisyys on ennen kaikkea myös hymyä kyynelten läpi, todellista rikkautta puutteenkin keskellä, rauhaa rauhattomuudessakin.
Tänään kuultu kolminkertainen autuaaksijulistus on meille tuttu Matteuksen evankeliumista, jossa se muodostaa Jeesuksen vuorisaarnan ensimmäisen osan. Suurimmalla osalla vuorisaarnan opetuksista on kuitenkin vastine myös Luukkaalla, mutta ne on sijoitettu erilleen ja erilaisiin yhteyksiin, kuten tänään luettu tekstiosuus todistaa. Kahden evankelistan muistiin tallettamissa julistuksissa on myös sisällöllisiä eroja. Huomion kiinnittää erityisesti se, että siinä missä Luukas puhuu aineellisestiköyhistä ja nälkää näkevistä, Matteuksella autuaita ovat hengellisesti köyhät ja ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano. Tämän lisäksi alkukielisessä tekstissä Luukas puhuu teistä – ”autuaita olette te köyhät” – kun taas Matteus puhuu heistä: ”autuaita ovat hengessään köyhät.” Ketä Kristus siis oikeastaan puhuttelee?
Päivän evankeliumin mukaan kohderyhmäksi on luontevaa ajatella opetuslapset, mutta kuten alussa kuulimme, paikalla oli myös ”paljon kansaa kaikkialta Juudeasta, Jerusalemista ja rannikolta Tyroksen ja Sidonin seudulta.” (Luuk. 6:17) Näin ollen kyse ei olisi ainoastaan pienelle sisäpiirille suunnatusta opetuksesta, mutta aivan hyvin Jeesus on ehkä halunnut julistaa köyhät ja murheelliset opetuslapsensa autuaiksi jo nyt, kun he vielä olivat matkalla Jerusalemiin.
Autuaaksijulistus loppuu Luukkaan evankeliumissa samalla tavalla kuin Matteuksellakin: kaikki, joita herjataan ja vainotaan Kristuksen tähden, ovat autuaita. Taustalla on Vanhasta testamentista tuttu ajatus, jonka mukaan oikea profeetta ei koskaan miellytä, etenkään valtaapitäviä, sillä hänen välittämänsä Jumalan sana on usein juuri näitä vastaan suunnattu. Oikeat profeetat ovat Raamatun historiassa kohdanneet kuoleman ja väärät profeetat ovat nauttineet suosiota. Vainotut ja halveksitut Jeesuksen seuraajat saavat iloita, sillä heidän palkkansa on suuri taivaissa.
Meillä on Kristukseen uskovina mahdollisuus saada esimakua tulevan valtakunnan rikkauksista jo nyt, vaikka meidän oma elämämme maan päällä muistuttaa harvoin todellista paratiisielämää. Siitä, mitä on nyt, ja siitä, mitä kerran tulee olemaan, apostoli Paavali on Jeesusta tulkiten sanonut: ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon.” (Room. 14:17–18) Jumalan valtakunnan rauhan ja vanhurskaan järjestyksen tulee siis kuvastua hänen seuraajiensa elämään. Rauha Jumalan kanssa, sovinto, joka puhdistaa sydämen synneistä, uudistaa suhteemme myös lähimmäiseen.
Nyt paaston aikana pyrimme yksinkertaiseen elämäntapaan siksi, että meille jäisi aikaa ihmissuhteidemme hoitamiseen ja lähimmäistemme auttamiseen. Päämääränämme on oltava rakastava yhteys lähimmäisiimme ja tässä antamamme aika on kallein lahja mitä voimme antaa. Aineellinen apu lähellä ja kaukana oleville köyhille veljillemme ja sisarillemme Kristuksessa on myös osa paastoa.
Suokoon Kaikkivaltias Jumalamme meidän rauhassa ja rikkomuksiamme katuen jatkaa paastokilvoitustamme Vapahtajamme syntymäjuhlaan valmistautuen. Aamen.
