Opetuspuhe Hangon kirkon 125-vuotisjuhlassa
Kristuksessa rakkaat isät, sisaret ja veljet!
Olemme saaneet pysähtyä viettämään tämän pyhien apostolienvertaisten Vladimirin ja Maria Magdaleenan kirkon 125-vuotistemppelijuhlaa. Tänä päivänä Hangon kaupunki ja sen ortodoksiset seurakuntalaiset ovat eloisia, aktiivisia ja vahvoja toimijoita Helsingin seurakunnassa.
Pyhien apostolienvertaisten Vladimirin ja Maria Magdaleenan kirkon historialla on paljon yhteistä eri puolilla Suomea olevien pyhäkköjemme kanssa. Niin täällä kuin muuallakin paikallisella yhteisöllä on ollut suuri rakkaus kirkkoon ja palava kaipuu oman jumalanpalveluspaikan rakentamiseen. Se rakkaus on kummunnut halusta luoda Jumalalle ja rukoukselle omistettu paikka – onhan lopulta jokainen kirkkorakennus konkreettinen merkki ihmisten sitoutumisesta kirkkoon, halusta osallistua seurakunnan elämään ja Jumalan valtakunnan rakentamiseen.
Kuulimme tänään Matteuksen evankeliumista, kuinka Jeesus paransi kaksi sokeaa ja mykän. Jeesus ei tahtonut jättää heitä avuttomaan tilaan. Hänen parantavasta sanastaan ”Tapahtukoon teille niin kuin uskotte,” (Matt. 9:29) tuli aisteissaan rajoittuneiden ihmisten hoidon ja parantamisen tunnussanoja. Myös tänään, kuten olemme pandemia-aikana huomanneet, on tehtävä kaikki mahdollinen terveyden palauttamiseksi. Ketään ei saa jättää hoidotta ja huollotta.
Ortodoksisen kirkon pappeus on osallisuutta perinteessämme vahvasti läsnäolevaan ajatukseen kaikkien pyhien yhteydestä. Myös tänään veljellemme, diakoni Harrylle esitetty kutsu Jumalan kansan palvelemiseen tapahtuu niin Vanhan kuin Uuden testamentin esikuvien kannattamana. ”Sinusta apostolit kerskaavat ja marttyyrit riemuitsevat,” kuulemme kohta alttarissa laulettavan. Nuo esikuvat avaavat ortodoksisen kirkon palvelijalle paljon turvallisemman ja laajemman horisontin kuin se, jonka hän kenties omassa elämänpiirissään kokisi.
Evankeliumissa meitä muistutetaan Kristuksen sanoista opetuslapsille, jotka voivat yhtä hyvin olla Kristuksen sanat myös tänään diakoni Harrylle, joka valmistautuu papilliseen palvelutehtävään kirkossa: ”Te olette maailman valo… Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa… Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.” (Mt 5:14,16,19)
Valo symbolisoi Jumalaa, joka on Totuus; se myös kuvaa sitä asemaa, joka opetuslapsilla – tai kaikilla kirkon opettajilla – on ympäröivässä maailmassa. Heidän tehtävänään on elää evankeliumin opetuksen mukaan pysyen totuudessa, hyviä töitä tehden ja siten ilmentäen Jumalan hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta kaikkia ihmisiä kohtaan. Tiedämme, että oma esimerkki on paras opettaja; siksi meidän jokaisen tulisi elää kuten opetamme eikä niin, että sanamme ja tekomme ovat ristiriidassa. Kirkon pyhät ihmiset ovat meille kannustavina esimerkkeinä tässä.
Eräässä mielessä kuulemamme päivän evankeliumi murtautuu ulos kirjaimellisen selityksen rajoista. Sokeudessa ja puhumattomuudessa on jossain määrin kysymys ihmisten keskinäisestä yhteydestä. Kaikki, myös kielen esteet on voitettava, jotta ihmiset voisivat kohdata toisensa saman Jumalan lapsina, siskoina ja veljinä. Ja nyt jos katsomme 125 vuoden taakse, niin ihmisten käyttämä kieli on muuttunut. Kaupunki ja kirkon ympärillä oleva yhteiskunta on muuttunut. Mutta tämä kirkkorakennus on pysynyt samana. Kristus on pysynyt samana.
Kaipaamme edelleen yhteisöllisyyttä, hengellistä elämää yhdessä ja Jumalan rakkautta. Siksi kirkon sanoma on aina ajankohtainen. Ja varmasti tästä myös kumpuaa se hyvä tulevaisuuteen katsova työ, jota ollaan parhaillaan suunnittelemassa Hangon kirkon yhteyteen lahjoitusvaroin rakennettavasta uudesta seurakuntasalista. Kiitän jo nyt tähän suunnitteluun osallistuneita.
Mutta kirkon rakentaminen ei tule koskaan valmiiksi, vaan uskomme velvoittaa meitä jakamaan parantavaa kokemustamme rakastavasta Jumalasta toisten kanssa. Kun tämä Kristuksen tahto saa tapahtua, on silloin aihetta ylistykselle. Sopivat sanat löydämme mirhankantajan Marian kirkkoveisusta: ”Oi pyhä Maria Magdaleena, sinä pidit Kristuksen käskyt ja seurasit Häntä, joka meidän tähtemme syntyi Neitseestä. Tänään me juhlimme sinun muistoasi saaden päästön synneillemme rukouksiesi kautta.”
Haluan kiittää lämpimästi kaikkia, jotka eri tavoin ovat osallistuneet kirkon rakentamiseen niin rakennuksena kuin yhteisönä täällä Suomalaisen ortodoksisuuden näkökulmasta historiallisessa kaupungissa. Suokoon Kaikkivaltias Jumala teille ja nyt pappeuteen kutsutulle isä Harrylle voimia jatkaa palvelustanne kirkolle. Aamen.
